14 joulukuuta 2010

Miehen tuoksu


Kuka ei haluaisi tuoksua orvokinlehdille, järvituulelle, koivunnupuille ja kevätsateelle? Viitasaarelaisen Max Perttulan, Suomen ainoan parfymöörin, tuotteita myydään muun muassa Jyväskylässä Taito Shop Aiviassa, ja kävin jokunen aika sitten nuuskuttelemassa tarjolla olevia. Olen tässä harkitsemassa After sauna -tuoksua lahjaksi. Kuva on Perttulan sivuilta.


Perttula on jännittävä tyyppi. Hän kiinnostui kosmetiikasta ja kemiasta jo pienenä poikana, ja on koko elämänsä ajan tehnyt kosmetiikkaa. Tuoksutohtori tunnetaan myös epämääräisistä musiikkivideoistaan, joihin kannattaa suhtautua pilke silmäkulmassa. Samoin kannattaa suhtautua myös eroottisiin kalentereihin, joita löytää hänen yrityksensä K-18-osiosta...Oikeasti tämä mies tuntuu tekevän todella kovasti töitä tuoksujensa ja kosmetiikkansa eteen, ja muutamaa tuoksua viedään kansainvälisille markkinoille. Keskisuomalaisuus näkyy muun muassa siinä, että paikalliset kaunottaret esiintyvät tuoksujen malleina. Maxista on tehty dokumenttielokuva 44500 Max. Jos tulee joskus uusintana telkusta, niin kannattaa katsoa. 

Perttula tekee myös tuoksurekonstruointeja, toisin sanoen luo tuoksun kuvailun perusteella. Millainen olisi vaikka oman kodin unelmatuoksu? Itse rakastan ainakin appelsiinin, mintun, sitruunan, savun, kosken ja syksyisen omenan tuoksua.

09 joulukuuta 2010

Zombeja ja Darcy

Hui. Viitaten edelliseen postaukseen sinäputki on itse asiassa täynnä enemmän ja vähemmän pelottavia zombi-pätkiä. 

En tiennytkään, että zombien lisäksi myös vampyyrit on sotkettu näihin kuvioihin mukaan. Mr. Darcyn salaisuus selviää...ja mr. Darcy sellaisena kuten haluan hänet ajatella

Mmmh. Mr. Darcy. Suklaarasiat valmiuteen ja häiriötekijät pihalle reippailemaan, oli keli mikä hyvänsä, sunnuntaina 26. joulukuuta. Kello 10 alkaa nimittäin perinteinen Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton Yle Teemalla. 


08 joulukuuta 2010

Ei hattuneuloja, eikä sitten itketä

Amma esitteli taannoin ällistyttävän kirjan Elisabeth Bennetistä antamassa pataan zombeille, ja haluaisin lukea kirjan ainakin nähdäkseni kunnolla sen kansikuvan.

Haluaisin nähdä kyllä ihanaa janeaustenia myös tällaisena versiona, pitkänä elokuvana.


Töytäsyhuopikkaat

Harmin paikka, ettei minulla ole nyt tarjota valokuvaa ihanista huopikkaistani!

Lapsuudenkodissani on pihasauna, ja sinne kipaistiin pentuna punaisilla huopikkailla. Pikkuiset punaiset saappaani ovat olleet viime vuodet aitan vintillä säilössä. Hieman ihmettelin, kun niihin ilmestyi hassuja koloja. Pikkulinnut olivat päässeet vintille ja nokkineet niistä villaa pesäntarpeiksi. Eihän hiiri tai rotta voi saada aikaan sellaisia teräviä pikkukoloja..? Nokanjälkiä, aivan taatusti.


Hypistelin tänään kaupungilla Lahtisen huopikkaita. Jämsäläinen, 1921 perustettu tehdas kertoo sivuillaan verkkokaupan olevan työn alla, ja etusivulla varoitetaan että kova kysyntä voi viivästyttää toimitusaikoja. Tehtaanmyymälä on jouluun asti avoinna lauantaisin.


Aki Choklatin suunnittelemissa huopikkaissa on kivoja malleja, mutta meikäläiseen iskee silti eniten perinteinen, pitkävartinen huopikas. Juuri sellainen sopiva talven töytäsysaapas, eli kenkä jonka saa nopeasti jalkaan tai pois. Jos heittäydyn ahneeksi, niin haluaisin kahdet lahtiset: fiinit sisätohvelit ja talven töytäsyt.

Yritin kyllä, mutta en pysty kirjoittamaan huopikkaista ilman tätä kappaletta. Pahoitteluni. Se nimittäin jää päähän soimaansoimaansoimaan...



29 marraskuuta 2010

Selviytyminen kylmistä öistä


Kah! Yksi huone eli makuusoppi on jo ihan asuttavassa kunnossa. Melkein kaikki muuttolaatikotkin on jo purettu. Ja ylimääräiset matot on hienosti rutattu sängyn alle, ettei sinne vain jäisi vahingossakaan tilaa möröille.  

Rakas tunisialainen villamatto lämmittää mieltä ja varpaita joka aamu, ja pakkasöinä paksu silkkipeitto on maailman paras. Että ähä ähä talvi ja typerä kylmä kerrostalo, mikäs tässä ollessa, kun kuumaa glögiäkin riittää vaikka maailmanlopun yli.

28 marraskuuta 2010

Värkkäys


Peruspipo on virkattu seiskaveikkasesta. Heijastinkukka on huopaa, helmiä, heijastinlankaa ja jämäpala heijastinkangasta. Heijastinlanka on kallista eikä mitään parasta kirjailuun, mutta tulipahan kokeiltua!

27 marraskuuta 2010

Sinkkuelämää


Carrie ja kumppanit eivät nyhjötä lauantai-iltaisin kotona neuleiden ääressä (löysin suipposukkaprojektini!). Mutta kuohari maistuu ruudun molemmilla puolilla.

14 marraskuuta 2010

03 marraskuuta 2010

Viime aikoina olen enimmäkseen hyräillyt Mårtensonia





kun syksyn lehti maahan ehti / siinäkin soi blues 
aalto vapaa kun rannan tapaa / kuohussa soi viimeiseksi blues


Yeaaaaaaaaaaaaahhh! Rokka vetää hevimpää settiä.





30 lokakuuta 2010

Pikkunalle


Nallet syntyvät öisin ja niissä pitää olla helmiä ja paljetteja.

29 lokakuuta 2010

Kukkia, villaa ja huopaa





Sain äipältä uusia kavereita, puolimetriset kiinanruusun ja pullojukan. Pullojukka on kohta noin 20 vuotta vanha ja sen lehtiä on useampi kissa ehtinyt järsiä.

En ymmärrä, minne lokakuu sujahti. Ei ainakaan tässä blogissa ole näkynyt, huhuu? Lokakuuta jallittaessa pengoin esille Pirtin kehräämön hahtuvakiekot, joista pyörittelin pahimmissa stressitilanteissa palloja ja puikuloita. Niin terapeuttista touhua, että taidan viedä töihinkin mukaan hahtuvaa ja mäntysuopaa!

Lisäksi meneillään on huopatossukokeilu Novitan Huopanen-langasta. Käsityörintamalla on muuten ollut vakavia tappioita. Ensinnäkin: en ole vieläkään purkanut kaikkia muuttolaatikoita, enkä tiedä missä on ihana pinkkisuipposukkani, saati lila kynsikäs. Ne tarvitsisivat kaverin.

Tässä ei nyt mitään, koska tiedän niiden olevan jossain täällä, mutta toinen tappio on huomattavasti surullisempi! Upouusi kangaspussukka, upouudet bambupuikot ja upouusi lankakerä, josta on neulottu kärkikavennusta vaille valmis sukka joululahjaksi äidille, katosi reissussa! Olen käynyt/soittanut kaikki keksimäni paikat läpi ja sitä ei ole missään. Löytötavaratoimistoihin on jätetty täsmälliset tuntomerkit, ja Jyväskylän poliisiasemalta toivottiin myös hyvin sydämellisesti, että sukkapussi löytyisi. Niisk. Poliisi on käsitöiden ystävä.

Ai niin, psst, mitä tykkäätte nykyisestä ulkoasusta? Näkyykö, latautuuko, toimiiko?

29 syyskuuta 2010

Valoa ikkunassa


Kaksi kukkaa auki :)

27 syyskuuta 2010

Halko


Syksyisin tarvitaan halkoja ja sieniä varastoon, miksei myös sienihalkoja! Hain tänään siitakesienihalon postista. Mukana tullut lappunen kertoi, että siitä saattaa saada satoa kolmekin kertaa. Jännittävää! Mikään keittiön kaunotar tuo ei ole, mutta hauska kokeilu taatusti!

26 syyskuuta 2010

mustaa ja valkoista


Innostuin kuvailemaan kesken imuroinnin...Tilasin Jotexilta mustavalkoiset muovimatot keittiöön. Kestävät tahroja, ovat pesukelpoisia ja ennen kaikkea vievät huomiota tuolta epämääräiseltä lattiamuovimatolta.



Mokkula on vaihtanut väriä. Mietin vielä, mitä laitan tuohon koloon, vai laitanko mitään. Lamppu on siis oikeastaan seinälamppu ja kolo sen kiinnitysmutterin reikä, mutta toimii noin pöytälamppunakin. Ehdotuksia kolonkoristeeksi?

24 syyskuuta 2010

p r e s t o


Lopultakin arkistokaappi pääsi kellarista käyttöön! Keittiön nurkassa nököttävä kaveri kätkee sisälleen kaikenlaista tavaraa trangiasta kenkiin. Lisäksi siihen voi kiinnittää magneeteilla kaikenlaista muistilappusta.



Löysin kaapin kirppikseltä parillakympillä. Harvoin tulee sellaista oloa, että jokin kirkuu minulle "osta!osta!vauhtia!", posket punehtuvat, vilkaisen vaistomaisesti ympärilleni onko mahdollisia kilpailijoita kenties lähimaastossa, katsastan kunnon muka-välinpitämättömästi-mutta-kun-ne-posket-hehkuvat-ja-sydän-läpättää ja sitten tuuletan mielessäni villisti, kun kauppa on tehty ja se on minun. Se on mielestäni ihan hyvä tapa hankkia huonekaluja, se että jokin syttyy sisällä. 

22 syyskuuta 2010

Seven


Amma myönsi tämän tunnustuksen, kiitos! Ja tässä ne asiaan kuuluvat seitsemän seikkaa minusta. Valitsen omin lupineni teemaksi asumisen ja sisustamisen.

1. Rakkaimmat huonekaluni ovat sekalaisessa järjestyksessä huutokaupasta ostettu kansakoulun puukaappi (kotikunnasta, mutta en ole käynyt kyseistä koulua), huutonetistä halvalla löydetty Mademoiselle sekä työpöytäni, jonka myyjä suunnilleen itki luopuessaan siitä tilanpuutteen vuoksi. Enolta saatu vanha puulaatikko on myös tärkeä ja kotoa saatu pieni sininen villamatto. Pidän vanhoista esineistä ja niiden tarinoista, mutta en halua kotimuseota.






2. Elän tällä hetkellä jonkinlaista pelkistettyä skandinaavista vaihetta, millä tarkoitan niukkaa väripalettia ja tavaroiden pitämistä piilossa kaapeissa (helppoa, kun iso osa on vielä muuttolaatikoissa...). 



3. Minulla ei ole kovin suuria sisustusinhokkeja, kuten intohimoisen vihamielistä suhtautumista vaikkapa verholautoihin tai kotiteatterisysteemeihin. En haluaisi kuitenkaan kotiini esimerkiksi persikanväristä puhviverhoviritelmää polyesterisatiinista.






4. Tällä hetkellä unelma-asumismuoto olisi pieni puutalo, joka olisi talotekniikaltaan, jätehuolloltaan jne. tätä päivää, mutta ulkoasultaan ja materiaaleiltaan lainaisi paljon 40-50 -luvuilta. Moderni mummonmökki, tiivistetysti. Tontti olisi pieni mutta senkokoinen, että pikkaisen mahtuisi puustoa, perennapenkkejä, kasvimaa ja ulkorakennus (lämmin autotalli moottoripyörää varten, puuliiteri, kesäaitta, viherhuone ja askartelutila samassa). Sijainti voisi olla pienen taajaman kupeessa niin, että perusasiat voi hoitaa auton lisäksi polkupyörällä.




5. Ostan sisustuslehdistä useimmiten Dekon tai Koti ja keittiö -lehden, satunnaisesti myös ulkomaiden julkaisuja. Niin satunnaisesti, ettei tule edes mitään lehteä mieleen. Suosikkisisustusblogit löytyvät sivupalkista ja aina löytyy uusia ja kiinnostavia.






6. En oikeastaan tarvitse kotiini enää yhtään mitään. Haaveilen kyllä Block-valaisimesta, parista Aallon perusjakkarasta, kauniista uunivuoasta ja toisesta aterinsarjasta Artikin rinnalle, mutta noin niiku periaatteessa en tarvitse mitään. Tai, no, matto eteiseen olisi hyvä.






7. Tärkeintä kodissa on se, että sen asujilla on mukava olla ja että se vastaa omia tarpeita. Mielestäni ympäristö vaikuttaa hyvin paljon ihmiseen ja minua kiinnostaa etenkin värien vaikutus ihmiseen. Koti puheenaiheena on hyvin herkkää, henkilökohtaista aluetta. Vieraisilla ollessa ei saa koskaan esittää parannusehdotuksia tai mitään arvosteluun viittaavaa, ellei ole erikseen pyydetty. Sen sijaan aina voi kehua jotain. Minusta on hyvin kutkuttavaa päästä työni kautta vierailemaan erilaisissa kodeissa.



Jaan tunnustuksen eteenpäin Saaripalstalle, josta opin jokaisella lukukerralla aina jotain uutta.

Tonttuilun elkeitä


Ensimmäiset siniset ulkovalot bongattu, ensimmäinen joululahjamainos tullut postiluukusta, ensimmäisen kerran katseltu mitä askartelisi joululahjaksi, ja nyt sitten tämä. Joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kohta on sama vetää tonttulakki päähän jo juhannusyönä.

Otin muuton yhteydessä ritarinkukan sisälle viettämästä antoisaa ulkoilmaelämää. Mokoma on venähtänyt viikossa pienestä silmusta tuollaiseksi kuikuilijaksi. Lämpö tekee ihmeitä. Oikeastaan on aika kivaa, että se kasvaa ja kukkii näin syksyn pimeydessä eikä vasta jouluna, jolloin olen maalla enkä katselemassa (enkä kastelemassa) kukkia.

21 syyskuuta 2010

UV-filtteri


Arvatkaapa, kumpi ikkunoista on pesty ja kumpi ei? Vinkkinä, että toinen ikkuna toistaa puut vihreinä, toisessa on harmaasuodatin. (Kyllä, vasemmanpuoleinen on pesty, kiitos ystäväni A:n.)

Tästä kämpästä ei tarvi enää kuin pestä loput ikkunat ja seinät, kaappien sokkelit sekä keittiön rasvasuodatin ja kylppärin suihkusuutin. Sitten voidaan sanoa, että alkaa olla puhdasta. Vuokrakämpässä asumisen ilo on siinä, että näkee työnsä jäljen kun pesee ilmeisesti useampien vuosien likakerroksia.

Edelliseen postaukseen liittyen kiitoksia paljon tsemppauksesta. Perusasiat ovat kuitenkin kunnossa: on katto pään päällä, känttyä syötäväksi, tekemistä päivisin, ystäviä ja terveyskin suunnilleen reilassa. Mitäpä sitä muuta.

Elämä ei ole aina shampanjaa ja mansikoita...mutta siihen tulee pyrkiä ü 

Näitä sanoja mietin pitkään


Joskus elämässä joutuu tekemään valintoja, sieltä ikävämmästä päästä. On jätettävä tuttu ja turvallinen. Yritettävä hyväksyä se, etteivät unelmat toteudu ainakaan tällä tavalla. Sydän kivistäen, mieli turtana on lähdettävä tarpomaan umpihankeen toivoen, että valittu suunta on oikea ja että vielä kaikki muuttuu hyväksi.

Olen kovasti miettinyt miten henkilökohtaiselle tasolle haluan blogini viedä, ja vastaus on: en kovin syville vesille. Tämä asia on kuitenkin jaettava, koska valppaammat lukijat varmaan huomaisivat jossain kohdin asunnon vaihtuneen ja osan tavaroista puuttuvan. Niin. Kattilat menivät jakoon, mutta hei, se on vain elämää ja tästä selvitään vielä.

Aina ei bloggaaminenkaan ole hyviä kirjoja, suklaata, kauniita esineitä tai uneliaan onnellista mummolatunnelmaa.


(Kuvissa uuden kämpän seinää joka pitäis maalata ja muuttolaatikkoa - elämä on ollut aika ruskeaa viime aikoina.)


Ammalle kaunis kiitos tunnustuksesta! Et uskokaan, miten sanasi piristivät.

13 elokuuta 2010

Roskisprinsessa


Olisi ehkä helpompaa jos vain sanoisin naapureille, että jos he ovat heittämässä jotain vanhaa ehjää tavaraa pois, niin antaisivat minun katsoa ensin. Dyykkailin taas omasta roskiksestamme. Täysin ehjä tapaus. Sisällä on tuollaista jotain pinttynyttä likaa, joka tosin hälveni huomattavasti muutamalla etikkapesulla. Kyllä taas nolotti, kun hiippailin roskikselta pois kattila sylissä ja naapuri tervehti ja hymyili jotenkin erikoisesti, mutta ehkä minä vain kuvittelin.

Kesän alussa noukitut lautaset ovat palvelleet muuten esimerkiksi itikkasavujen alusina.

12 elokuuta 2010

Täkki


Voi hyvä jyssäys, hyvä etten huutanut ääneen kun löysin elämäni ensimmäisen silkkitäkin kirppikseltä! Ja vielä juuri toisen niistä toiveväreistä mitä olen aina toivonut löytäväni - kullankeltaisen! Toinen suosikkiväri on turkoosi. Peitossa on tahroja, mutta muuten se on mainiossa kunnossa. Koepäiväunien perusteella peiton alla nukuttaa erittäin makeasti.

 

11 elokuuta 2010

Haikeutta



Huppista, linkitin ekaa kertaa juutuubi-videon, ja se oli ihan liikaa vaadittu. Jäi jotain puuttumaan...nimittäin sen ihmettely, miten tummuvat illat nostavat kynttiläkulutusta noin 300 prosentilla ja saavat jammailemaan kaikenlaisen haikeankuuloisen tahtiin. Kitaravetoinen musiikki etenkin on tähän aikaan vuodesta hip hop ja pop.

Pupuvitriini

Olen tavaratalojen särkyvää-osastoilla usein ihastellut Anu Penttisen Vitriini-sarjaa. Miten kauniisti usein käytetyt korut tai pikkuaarteet saisi samaan aikaan esille ja suojaan.

Sitten menin kirpparille ja näin pupun! Voi kun näitä löytäisi lisää! Tämä vemmelsäärinen vitriini maksoi kuusi euroa.