28 helmikuuta 2010

Keltaista, vihreää

 
 

Joo tiedän, että vielä on talvea jäljellä, vielä on pakkaspäiviä...mutta tänään nollakelissä tuoksui mukavan keväiselle! Tein pari kevätostosta: uusi kirpakankeltainen tyynynpäällinen sekä kylvömultaa. Kauppalistalta unohtuivat sipulit (itsekasvatetut loppuivat juuri), ja vihreä tee. Teepusseja pidän tuollaisessa vanhassa lady-kahvipurkissa, jonka olen monta vuotta sitten ostanut vanhan tavaran liikkeestä.

Vihreä on kuulemma tänä keväänä edelleen muotia, mutta uusissa sävyissä. Siinä värissä onkin paljon mielettömän kauniita sävyjä, ja itse asiassa ihmissilmä erottaa parhaiten vihreän eri sävyt. Minua tämä trendi ei haittaa yhtään, koska vaatekaupassakin suunnistan sen mukaan missä näkyy vihreää vaaterekillä.

26 helmikuuta 2010

Sotilas ja kukat

 
  
  
  
  
  
  
  

Kansakoulukaapin päällä on vanha armeijan kypärä ja kukilla koristeltu iso peltipurkki. Jostain syystä kylässä käyvät miehet haluavat usein kokeilla kypärää päähänsä, ja kukkapurkki on vetänyt naisia puoleensa. Kypärä on ukon hankinta varmaankin armeijan ylijäämämyymälästä, ja purkki minun löytö kirpparilta.

Purkin kannessa ja kyljessä on rödsildre (sinirikko?). Kyljessä komeilevat gullmyrklegg (kultakuusio), lodnemyrklegg (karvakuusio), reinblom (lapinvuokko), fjellsyre (hapro), bergfrue (tunturirikko), bergveronika (varputädyke) ja tuesildre (mätäsrikko).

Kukkien nimet ovat norjaksi. Niitä kuukkeloidessa tie johti usein luontokuvaaja Jorma Jalaston kotisivuille, joille hän on listannut Ruijan kasveja. Osasta löytyi tieteellinen nimi, jonka avulla suomennoskin löytyi. Tuosta sinirikosta en ole ihan varma, sehän on punainen? Olkoon punarikko.

25 helmikuuta 2010

Vanha kunnon Rokseri

 
 
R-Collectionin katalooki tuli postissa. Moni varmaan mieltää firman pelkästään abien hupparifirmaksi, mutta onhan se muutakin. En pidä automaattisesti koko mallistosta, mutta joka vuosi tulee jotain helmiä. Yksinkertaiset, rennot ja mukavat puuvillavaatteet ovat kestäneet käytössä vuosia pesusta pesuun, ja vihreä maihari ja sen lämmin, pestävä irtovuori ovat pitäneet minut hengissä tämän talven pakkasissa.

Venepääntiellä oleva raitapaita tunnustaa meikäläisen värejä, musta bambutunika on ihana ja pellavayöpuku hupulla (joka on muuten viimevuotista mallistoa) on niin vaahteramäeneemeli-henkistä, että. Se varmaan kauhtuu käytössä mukavan pehmoiseksi.

R-Collection ei ole puhtaasti kotimainen. Materiaalit hankitaan ja leikataan Kajaanissa ja trikoot kudotaan sekä värjätään Suomessa. Vaatteet ommellaan Virossa, mutta onhan se sentään lähempänä kuin esim. Kiina, jos noin ekomielessä ajatellaan.

23 helmikuuta 2010

Mokkula

 
  
  

Eilen oli mielessä isot ja syvät mietteet, joten menin isolle kirppikselle haahuilemaan. Silmiin osui tämä pikkulamppu pikkurahalla.

Sillä on huvittavan iso mokkula eli kytkin, en ole ikinä nähnytkään tuollaista systeemiä. Kytkinnappi siis liikkuu mokkulan sisällä: kun painaa punaista napinpäätä niin musta pää tulee esille, ja toisinpäin.

Valaisin kaipaa vähän muokkaamista, että sen saa käyttöön. Myyjä sattui paikalle siivoamaan pöytää ja vakuutti sen ainakin toimivan. Punainen ei ole meikäläisen lempivärejä, joten eiköhän tämä pikkukaveri mokkuloineen nähdä jatkossa mustana.

22 helmikuuta 2010

Goldwing (ei Honda)

 
  
 

Tätä on manguttu ja kinuttu! Ukko harrasti pienenä pienoismallien rakentelua. Niitä on paljon jäljellä ja ne ovat hienoja, mutta minusta tämä on paras. Tykästyin siihen heti kun näin sen ekan kerran. Se on jollain jämäkultamaalilla maalattu ronskisti, ei siis todellakaan mallin mukaan, ja liimaukset ovat niin ja näin. Jokin siinä vain viehättää, ja nyt sille pitää etsiä oma paikka.

19 helmikuuta 2010

Kukkanen

 

Ystävän antamasta sipuliruukusta kuoriutui tänään yksi uusi tulppaani. Elämän pieniä iloja :)

18 helmikuuta 2010

Äippä design

 
  
  

Maalla mistä tulen, on hyvin tavallista käyttää edelleen kauppakoreja. Etenkin vanhemmilla naisilla on usein kahvipusseista itsetehty kori. Jyväskylässä en ole prismoissa ja cittareissa huomannut samaa (tosin enpä ole hirveästi syventynyt katselemaan, mihin muut pakkaavat ostoksensa).

Äitini on muiden kyläläisten mukana innostunut kahvipusseilusta ja koreja on syntynyt vauhdilla. Hän teki minulle korin Pauligin Brazil-kahvista. Tällaista en ole nähnyt kellään! Arvatkaa, oliko työ haalia pusseja, koska niitä tarvittiin 80 kappaletta kyseiseen koriin. Onneksi kaverini on ollut töissä ravintolassa, jossa kyseistä kahvia juodaan, ja sieltä sain reippaasti pusseja. Muutamat sumpit piti kyllä itsekin kiehauttaa ja samalla valjastaa lähipiiri suosimaan keltaista kahvia.

Tämän korin kanssa käyn kaupoilla ruokaostoksilla katsomassa, olisiko kahvi tarjouksessa...

17 helmikuuta 2010

PS kukkakannu


Ikean PS-sarja on ymmärtääkseni disainfriikkienkin hyväksymää muotoilua. Minäkin olen kiljoonien muiden mukana hankkinut sarjan Vållö-kastelukannun. Se on halpa, hauskannäköinen ja vetää 1,2 litraa vettä.

Sillä kastelu vain on mielestäni hankalaa, ainakin pienille ruukuille ja aluslautasille, koska vesi hulahtaa jotenkin vauhdilla vaikka miten varovaisesti kallistaisi. Käytän sen sijaan paljon rumempaa kannua, jolla on pitkä ja kapea nokka. Sillä saa annosteltua vettä juuri sopivasti.

Kun raivasin paikkoja kissojen visiittiä varten, tökkäsin kultaköynnöksen kastelukannuun evakkoon. Siihen se onkin jäänyt.

16 helmikuuta 2010

Neljä kirjailijamiestä

 
Luin Erno Paasilinnan kirjoittaman elämäkerran kirjailija Timo K. Mukasta, ja sitten Kauko Röyhkän teoksen, jossa päähahmona oli kirjailijamies. Mukavan nopeasti luettavia teoksia, Röyhkä meni illassa *röyh*.

Paasilinnan Timo K. Mukka, legenda jo eläessään (WSOY 2002, 4. painos) on mukava lukea sen vuoksi, että se on elämäkerran lisäksi hieman kaunokirjallinen, Paasilinnan itsenäinen tuotos. Hän oli Mukan ystävä, joten elämäkerrassa on kiinnostava henkilökohtainen sävy. 
 
Mukka muistetaan edelleen synkkänä juoppona Lapista, jolta ilmestyi vain Maa on syntinen laulu. Kirja tuo monipuolisemman kuvan surullisesta taiteilijakohtalosta, ihmeellisestä luomisvoimasta, herkkyydestä, 6-70-lukujen kulttuuripolitiikasta, vimmasta, köyhyyden kurimuksesta ja Mukan kirjoista ja niiden syntyvaiheista (niitä oli siis mm. Koiran kuolema, Kyyhky ja unikko sekä Täältä jostakin). Mukka sairasti teini-iässä aivokalvontulehduksen, joka muutti hänen koko persoonaansa. Miten olisi käynyt ilman tuota sairastamista, entä jos Mukan kuolemaan johtanut sydäninfarkti olisi havaittu ajoissa? Koskaan ei saada tietää.

Olisin halunnut tietää lisää Tuula-vaimosta, joka oli kotoisin Laukaasta ja joka pysyi Mukan rinnalla toisista naisista, mielenterveysongelmista ja kaikesta ra(u)hattomuudesta huolimatta.

Röyhkän Job (Like 2007) kertoo viittäkymppiä lähestyvästä kirjailijamiehestä, joka luentoreissullaan kohtaa nuoren naisen, joka haluaa kirjailijaksi. He aloittavat suhteen tai jotain siihen suuntaan. Samalla mies sompailee oman surkean elämänsä ja uransa kanssa: on ex-vaimo ja lastenhoito, kolme rakastajatarta, tilapäiskoti työhuoneella, tyhjyyttä, rahapulaa. Seinät alkavat nousta pystyyn siellä täällä.

Röyhkän kieli on rauhallista, sujuvaa luettavaa, hän suosii ironiaa ja hänellä on tarkkoja huomioita 2000-luvun alun gyldyyristä. Rakenne koostuu kirjailijan minäkerronnasta ja välillä on hänen kirjoittamiaan novelleja, jotka tosin tuntuvat hieman turhille. Kirja ei ole mikään maailman syvällisin, oikeastaan todella lattea esitys, mutta se kuitenkin viihdyttää. Sellainen kirja, jonka lukee ja unohtaa vaikka kahvilan pöydälle, eikä kirjaa jää kaipaamaan. Onneksi tämä kappale oli kirjaston eikä kaupan hyllyltä...

Molempia kirjoja yhdistää muuten Lappi: kummassakin tehdään sinne vaellus ja se muuttaa asioita.

15 helmikuuta 2010

Vieraita odotellessa

 
 

 

Muokkailin vanhaa vieraskirjaani hieman uuteen uskoon. Kannet olivat tuollaista samettimaista mitä liekään. Päällystin kirjan lahjapaperin jämällä ja sipaisin ympärille vielä silkkinauhan, jolla voi sitoa kirjan kiinni.

Kirja on unohtunut pariksi vuodeksi jonnekin kaapin pohjalle...Nyt jokaikinen, joka astuu meidän kynnyksen yli, joutuu taas puukstaavaamaan nimensä kirjaan...mutta tuota on hauska lukea! Niin monet juhlat ja niiden omituiset jatkot, pullakahvit, pikavisiitit sun muut yhdessäolemiset unohtuisivat muuten.

Ai niin, muokkailin hieman ulkoasua heikoilla taidoillani, pitää vielä säätää juttuja...olisi kiva kuulla mille se näyttää eri selaimilla ja näytöillä :)

14 helmikuuta 2010

Easy on Sunday morning

 

  

  

 

Poikien viimeinen päivä kaupunkilaisina, huomenna ne pääsevät kotiin maalle. Ihmeen hyvin kulunut viikko meni: mitä nyt sohvaa on järsitty ja kynsitty, kissanhiekka on kulkeutunut kaikkialle ja kissankarvaa on ihan joka puolella. Se nyt oli tiedossakin, mutta se oli yllätys että ne ottivat rajoitetut sisätilat noin rennosti. Vasta eilen ne vihjasivat halustaan ulos yrittämällä silputa eteisen ovea päreiksi.

Kuvissa Marski Töpöhäntä, joka rentoili kerrankin sohvalla oikein urakalla auringossa - sen lempipaikka nukkumiseen on vessan lämminvesivaraaja.

Tuikkubuddha


Kotialttari se kai tämäkin on. Tykkään hauskoista tulitikkuaskeista. Tämän buddha-askin olen ostanut joskus muistaakseni Kitschistä isolta kirkolta (=Helsinki). Aalto-tuikkulyhty soveltuu oikein hyvin tällaisen tarpeellisen pikkuromun säilytykseen.

Hyvää ystävänpäivää ja iloista laskiaista!

13 helmikuuta 2010

Ulkona -10 astetta ja metri lunta

 
  


  
 
  
Omenapuut notkuvat lumen alla. Pitäisi varmaan varovasti puistella pois pahimpia kinoksia. Harmi, ettei tämän talon suunnittelija ymmärtänyt tehdä keittiöstä ikkunaa omenapuiden suuntaan, jotka ovat talon paikalla olleen vanhan maatilan peruja. Olisi niin kivaa katsella aamuisin omenapuita etenkin niiden kukkiessa ja kaikessa rauhassa juoda kahvia.

Sisällä on keväisemmät tunnelmat: kaverilta lahjaksi saadut tulppaaninsipulit pukkaavat uutta elämää, ja tulppaanikimppu saa Marskinkin keväisiin lehdenjärsimistunnelmiin. Kävelyllä pakkasherra taputteli, kröhöm, turhan tuttavallisesti takapuolta, mutta ai että oli kivaa kun aurinko paistoi!

12 helmikuuta 2010

Omenaherkku


Ystävä kävi kylässä ja sai elämän viimeaikaiset naamalle läsähtäneet tiskirätit tuntumaan, jos ei ihan kevättuulille, niin ainakin siedettäville asioille.

Ystävänpäivän kunniaksi leivoin tasan ainutta makeaa leivonnaista, omenapiirakkaa, jonka osaan. Se on niin helppo ja nopea, että tällainenkin aika kehno jauhopeukalo tykkää tehdä. Ainekset vain sekaisin, vuokaan ja vuoka uuniin.

Omenapiirakan pohja:
1 dl sokeria
150 g voita/margariinia
3,5, dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Hiero huoneenlämpöinen voi ja sokeri yhteen. Lisää jauhot, joissa on leivinjauhe. Taputtele taikina piirakkavuokaan (halkaisijaltaan noin 23 sentin vuoka on passeli).

Täyte:
1 dl sokeria
1 purkki maitorahkaa
1 dl kermaa

Sekoita kerma ja rahka. Lisää sokeri ja sekoita, älä vatkaa. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle. Raasta päälle omenaa ja ripottele kanelia. Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia, anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Juu-u, tässä on sokerin ja rasvan suhde kohdillaan. Itse korvaan kerman yleensä maidolla ja toisinaan laitan täytteeseen mukaan kananmunan, jos maito-maitorahkaseos vaikuttaa liian löysälle. En ole koskaan raastanut omenaa, vaan laittanut valmiiksi pakastamiani siivuja. Sellainen parin desin pakasterasia omppusiivuja on sopiva tälle annokselle.

Omenan voi tietenkin korvata millä tahansa muulla, vaikkapa persikalla, nyt kun pässiäinenkin on tulossa. Ei kannata kuitenkaan valita kovin mehukasta täytettä, toivoo nimimerkki punaherukkapiirakka tulvi komeasti laidan yli marjojen omasta mehusta. 

Hyvää ystävänpäivää!
 

10 helmikuuta 2010

Nami takapotku

 

Clipperin teet ovat niin kivoissa pakkauksissa, että niitä tekee mieli hankkia ihan vain paketin vuoksi. Niitä ei tarvitse piilotella kaappiin.

Sisältökin on namia. Sain tuollaisen wild berry -teepaketin ja sepäs yllätti. Inhoan etenkin ruusunmarjateetä ja suhtaudun muihin marjateejuomiin suurella varauksella. Niiden marjaisa maku tuo mieleeni jotenkin metallin tai muun ikävän maun, jota en osaa kuvailla sitä sen paremmin.

Ensin kielelle tuli marjaisa maku, josta en siis hirveästi pidä. Olin jo irvistämässä että hyihyientykkää, mutta! Suuhun levisi mukavan pehmeä, lakritsainen maku.

Tarkempi vilaus pakettiin todisti etten kuvitellut omiani, vaan mukana on lakritsijuurta. En voi kuin suositella lämpimästi, tämä on hyvää marjateetä!

08 helmikuuta 2010

Puhdas keittiö

Kuiva-ainekaapista löytyi kuolleita ökkömönkiäisiä, yäk!!!


 

Nyt pitää etsiskellä kuiva-aineille sopivia purkkeja. Aloitin homman lähikaupasta ostamalla Elovenan juhlapakkauksen, sehän tuli ihan täsmätarpeeseen...


Sitten ostin kokeeksi Kiillon Helea-keittiösaippuaa, jolla pitäisi puhdistua keittiössä kaikki, kätösistä alkaen. Tuoksuksi otin greippi-rosmariinin, sillä suosikkituoksuani appelsiinia ei ollut kaupan hyllyllä kuin näytepakkauksena. No, ei tuo greippikään ole paha. Tuote on kotimainen ja itse asiassa se on valmistettu Keski-Suomessa. KiiltoCleanin tuotantolaitos on Hankasalmella. Kuvat ovat yritysten sivuilta.

07 helmikuuta 2010

Nappikauppaa

 

Napit ovat lopultakin yhdessä paikassa. Päällystin pingviinisalmiakkipurkin sekä vitamiiniporetabletteja sisältäneitä tuubeja valkoisen kontaktimuovin jämäpaloilla ja teippasin kylkeen laatikonpohjilta löytyneitä kirjaintarroja. Kanteen voisi liimata vielä napin tai minihakaneulan markkeeraamaan, että mitä sisältä löytyy.

Isommassa on vaatteiden varanappeja yhä kiinni pesuohjelapussaan tai muovipussukassaan, ja niihin olen tussilla kirjoittanut mistä vaatteesta nappi on. Pelottavan järjestelmällistä, mutta ne kerrat kun on ollut ompelustöitä, niin on ollut helppoa löytää sopiva nappi :)

06 helmikuuta 2010

Levyale

 
  
Levy- ja kirja-ale on miltei parasta aikaa vuodessa. Ostin uusimman Depeche Moden lätyn sekä eppuja, maj karmaa ja eaglesia. Tykkään cd-levyistä: niissä on nokare kansitaidetta sekä levyn tietoja ja sanoituksia, ne voi tarvittaessa kopioida ja ne vievät vähemmän tilaa kuin hardcore-harrastajien vinyylit.


Suurin osa levyistä on Ikean Benno-hyllyissä. Levyjä kuunnellaan usein, joten cd-tornien kohdalla ovet ovat turhat. Levyjä vartioi hassu pieni ukkopatsas, joka on hankasalmelaisen Lissu Korkan käsialaa. Ukon päässä on jostain kukkakimpusta jäänyt, kuivunut flamingonkukka (tai ainakin muistelisin sen olleen flamingonkukka). Toinen vahti on hevospysti, joka on kirppikseltä löytynyt metallinen kirjatuki.