29 syyskuuta 2010

Valoa ikkunassa


Kaksi kukkaa auki :)

27 syyskuuta 2010

Halko


Syksyisin tarvitaan halkoja ja sieniä varastoon, miksei myös sienihalkoja! Hain tänään siitakesienihalon postista. Mukana tullut lappunen kertoi, että siitä saattaa saada satoa kolmekin kertaa. Jännittävää! Mikään keittiön kaunotar tuo ei ole, mutta hauska kokeilu taatusti!

26 syyskuuta 2010

mustaa ja valkoista


Innostuin kuvailemaan kesken imuroinnin...Tilasin Jotexilta mustavalkoiset muovimatot keittiöön. Kestävät tahroja, ovat pesukelpoisia ja ennen kaikkea vievät huomiota tuolta epämääräiseltä lattiamuovimatolta.



Mokkula on vaihtanut väriä. Mietin vielä, mitä laitan tuohon koloon, vai laitanko mitään. Lamppu on siis oikeastaan seinälamppu ja kolo sen kiinnitysmutterin reikä, mutta toimii noin pöytälamppunakin. Ehdotuksia kolonkoristeeksi?

24 syyskuuta 2010

p r e s t o


Lopultakin arkistokaappi pääsi kellarista käyttöön! Keittiön nurkassa nököttävä kaveri kätkee sisälleen kaikenlaista tavaraa trangiasta kenkiin. Lisäksi siihen voi kiinnittää magneeteilla kaikenlaista muistilappusta.



Löysin kaapin kirppikseltä parillakympillä. Harvoin tulee sellaista oloa, että jokin kirkuu minulle "osta!osta!vauhtia!", posket punehtuvat, vilkaisen vaistomaisesti ympärilleni onko mahdollisia kilpailijoita kenties lähimaastossa, katsastan kunnon muka-välinpitämättömästi-mutta-kun-ne-posket-hehkuvat-ja-sydän-läpättää ja sitten tuuletan mielessäni villisti, kun kauppa on tehty ja se on minun. Se on mielestäni ihan hyvä tapa hankkia huonekaluja, se että jokin syttyy sisällä. 

22 syyskuuta 2010

Seven


Amma myönsi tämän tunnustuksen, kiitos! Ja tässä ne asiaan kuuluvat seitsemän seikkaa minusta. Valitsen omin lupineni teemaksi asumisen ja sisustamisen.

1. Rakkaimmat huonekaluni ovat sekalaisessa järjestyksessä huutokaupasta ostettu kansakoulun puukaappi (kotikunnasta, mutta en ole käynyt kyseistä koulua), huutonetistä halvalla löydetty Mademoiselle sekä työpöytäni, jonka myyjä suunnilleen itki luopuessaan siitä tilanpuutteen vuoksi. Enolta saatu vanha puulaatikko on myös tärkeä ja kotoa saatu pieni sininen villamatto. Pidän vanhoista esineistä ja niiden tarinoista, mutta en halua kotimuseota.






2. Elän tällä hetkellä jonkinlaista pelkistettyä skandinaavista vaihetta, millä tarkoitan niukkaa väripalettia ja tavaroiden pitämistä piilossa kaapeissa (helppoa, kun iso osa on vielä muuttolaatikoissa...). 



3. Minulla ei ole kovin suuria sisustusinhokkeja, kuten intohimoisen vihamielistä suhtautumista vaikkapa verholautoihin tai kotiteatterisysteemeihin. En haluaisi kuitenkaan kotiini esimerkiksi persikanväristä puhviverhoviritelmää polyesterisatiinista.






4. Tällä hetkellä unelma-asumismuoto olisi pieni puutalo, joka olisi talotekniikaltaan, jätehuolloltaan jne. tätä päivää, mutta ulkoasultaan ja materiaaleiltaan lainaisi paljon 40-50 -luvuilta. Moderni mummonmökki, tiivistetysti. Tontti olisi pieni mutta senkokoinen, että pikkaisen mahtuisi puustoa, perennapenkkejä, kasvimaa ja ulkorakennus (lämmin autotalli moottoripyörää varten, puuliiteri, kesäaitta, viherhuone ja askartelutila samassa). Sijainti voisi olla pienen taajaman kupeessa niin, että perusasiat voi hoitaa auton lisäksi polkupyörällä.




5. Ostan sisustuslehdistä useimmiten Dekon tai Koti ja keittiö -lehden, satunnaisesti myös ulkomaiden julkaisuja. Niin satunnaisesti, ettei tule edes mitään lehteä mieleen. Suosikkisisustusblogit löytyvät sivupalkista ja aina löytyy uusia ja kiinnostavia.






6. En oikeastaan tarvitse kotiini enää yhtään mitään. Haaveilen kyllä Block-valaisimesta, parista Aallon perusjakkarasta, kauniista uunivuoasta ja toisesta aterinsarjasta Artikin rinnalle, mutta noin niiku periaatteessa en tarvitse mitään. Tai, no, matto eteiseen olisi hyvä.






7. Tärkeintä kodissa on se, että sen asujilla on mukava olla ja että se vastaa omia tarpeita. Mielestäni ympäristö vaikuttaa hyvin paljon ihmiseen ja minua kiinnostaa etenkin värien vaikutus ihmiseen. Koti puheenaiheena on hyvin herkkää, henkilökohtaista aluetta. Vieraisilla ollessa ei saa koskaan esittää parannusehdotuksia tai mitään arvosteluun viittaavaa, ellei ole erikseen pyydetty. Sen sijaan aina voi kehua jotain. Minusta on hyvin kutkuttavaa päästä työni kautta vierailemaan erilaisissa kodeissa.



Jaan tunnustuksen eteenpäin Saaripalstalle, josta opin jokaisella lukukerralla aina jotain uutta.

Tonttuilun elkeitä


Ensimmäiset siniset ulkovalot bongattu, ensimmäinen joululahjamainos tullut postiluukusta, ensimmäisen kerran katseltu mitä askartelisi joululahjaksi, ja nyt sitten tämä. Joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kohta on sama vetää tonttulakki päähän jo juhannusyönä.

Otin muuton yhteydessä ritarinkukan sisälle viettämästä antoisaa ulkoilmaelämää. Mokoma on venähtänyt viikossa pienestä silmusta tuollaiseksi kuikuilijaksi. Lämpö tekee ihmeitä. Oikeastaan on aika kivaa, että se kasvaa ja kukkii näin syksyn pimeydessä eikä vasta jouluna, jolloin olen maalla enkä katselemassa (enkä kastelemassa) kukkia.

21 syyskuuta 2010

UV-filtteri


Arvatkaapa, kumpi ikkunoista on pesty ja kumpi ei? Vinkkinä, että toinen ikkuna toistaa puut vihreinä, toisessa on harmaasuodatin. (Kyllä, vasemmanpuoleinen on pesty, kiitos ystäväni A:n.)

Tästä kämpästä ei tarvi enää kuin pestä loput ikkunat ja seinät, kaappien sokkelit sekä keittiön rasvasuodatin ja kylppärin suihkusuutin. Sitten voidaan sanoa, että alkaa olla puhdasta. Vuokrakämpässä asumisen ilo on siinä, että näkee työnsä jäljen kun pesee ilmeisesti useampien vuosien likakerroksia.

Edelliseen postaukseen liittyen kiitoksia paljon tsemppauksesta. Perusasiat ovat kuitenkin kunnossa: on katto pään päällä, känttyä syötäväksi, tekemistä päivisin, ystäviä ja terveyskin suunnilleen reilassa. Mitäpä sitä muuta.

Elämä ei ole aina shampanjaa ja mansikoita...mutta siihen tulee pyrkiä ü 

Näitä sanoja mietin pitkään


Joskus elämässä joutuu tekemään valintoja, sieltä ikävämmästä päästä. On jätettävä tuttu ja turvallinen. Yritettävä hyväksyä se, etteivät unelmat toteudu ainakaan tällä tavalla. Sydän kivistäen, mieli turtana on lähdettävä tarpomaan umpihankeen toivoen, että valittu suunta on oikea ja että vielä kaikki muuttuu hyväksi.

Olen kovasti miettinyt miten henkilökohtaiselle tasolle haluan blogini viedä, ja vastaus on: en kovin syville vesille. Tämä asia on kuitenkin jaettava, koska valppaammat lukijat varmaan huomaisivat jossain kohdin asunnon vaihtuneen ja osan tavaroista puuttuvan. Niin. Kattilat menivät jakoon, mutta hei, se on vain elämää ja tästä selvitään vielä.

Aina ei bloggaaminenkaan ole hyviä kirjoja, suklaata, kauniita esineitä tai uneliaan onnellista mummolatunnelmaa.


(Kuvissa uuden kämpän seinää joka pitäis maalata ja muuttolaatikkoa - elämä on ollut aika ruskeaa viime aikoina.)


Ammalle kaunis kiitos tunnustuksesta! Et uskokaan, miten sanasi piristivät.