29 huhtikuuta 2011

Taitomaa

Löytyi kiva nettipuoti, Taitomaa. Siellä käsityön harrastajat ja ammattilaiset kauppaavat töitään. Mukavasti tuhraantuu aikaa ihan vain katsellessa, mitä kaikkea ihmiset tekevät ja myyvät.

Jos on tarvetta ostaa (tai myydä) koruja, shamaanirumpu, visakoivuinen kello, käsintehty muistikirja, sieniveitsi, palmikoidut suitset hevoselle, hääkrääsää, virkattu patalappu, kassi tai reki moottorikelkalle, niin tuolta löytyy. Sivuilla on myös pieni keskusteluosio, blogi ja osaajapörssi.

Luulin nimen perusteella puodin liittyvän jotenkin Taito Shopeihin ja käsityökeskuksiin, mutta ei. Taitomaa on kahden yrityksen omistama ja idean äidiksi mainitaan eräs omistajista, Maija-Liisa Ihanus.

Ai niin ja hyvää vappua ja Katen ja Williamin hääpäivää!

28 huhtikuuta 2011

Kippis keväälle

Minulla on ilmeisesti jokin fiksaatio kotipolttoisiin juomiin, kun olen tässä blogissa vannonut ainakin oman omenamehun ja porkkanamehun nimiin.

Nyt vuorossa on kirkas jalojuoma suoraan korvesta. Ei suinkaan korpikuusen kyyneliä (pontikka), vaan koivunmahla.


Noin 20-vuotiaan koivun vararavinto oli vetistä, todella kirkasta ja vain aavistuksen makeaa. Joskus mahla on paksumpaa, imelämpää ja ruskeampaa tavaraa. En tiedä miten maaperä, puun ikä ja vuodenaika asiaan vaikuttavat.

Mehumaijan letku on hyvä tiputukseen, mutta nokka kannattaa ohjata pulloon tai tehdä sankon kanteen reikä. Kippis! 

27 huhtikuuta 2011

Kotiseutumatkailua koskella

Muun muassa Jyväskylässä on puronliru nimeltään Korkeakoski. Varmaan samannimisiä on muuallakin. Älkää menkö halpaan: Suomen korkein koski Korkeakoski on Maaningalla Pohjois-Savossa.

Korkeakoski, Maaninka, Pohjois-Savo


Joka ikinen kevät pitää käydä koskella kuuntelemassa kevättulvan pauhua ja liukastelemassa jään ja lumen keskellä. Kesällä se on virkistävä retkipaikka. Alhaalla rotkossa puut puskevat naavaa ja on ihana, raikas ilma. Siellä on hyvä hengittää.

Läheltä lähtee Kanjonin kierros, jonne voi painella eväiden kanssa. Lyhyellä patikkapolulla on aika hyvä läpileikkaus Suomen luonnosta, rakennetusta ympäristöstä ja metsätaloudesta. On suojelualuetta, avohakkuuaukeaa ja vanha Lokson pato. Jos tarpoo perille asti kivannäköiseen kylään eli Tuovilanlahteen, niin siellä kannattaa etsiä sataman kesäkahvila.


Helpompi paikka eväsretkelle löytyy naapurikunnan Pielaveden puolelta parin kilometrin päässä Korkeakoskesta. Siellä on LöytynLohen lohilammikko, josta voi onkia itse kalat. Pieni yritys kasvattaa itse lohensa.

1980-luvulla paikka oli mahdoton menomesta, koska keskioluttarjoilu oli silloin tiukasti rajattua ja ihmiset lähtivät autolasteittain bailaamaan keskelle ei mitään. Nykyisin sitä on vaikea uskoa, sillä nyt lohilammikko on leppoisa paikka viedä vaikka lapset onkimaan.


22 huhtikuuta 2011

Kevätkissa

. . .  H a u s k a a  p ä ä s i ä i s t ä !

15 huhtikuuta 2011

Kermansavi

Tulikivi ilmoitti keskittyvänsä ydinliiketoimintaansa eli tulisijoihin ja luopuvansa Kermansaven astioista. Jos uusi yrittäjä löytyisi, voisi myös keramiikan tekeminen Heinävedellä Etelä-Savossa jatkua.

Noin 4 000 asukkaan paikkakunnalla 50 ihmisen työn loppuminen on kova isku. Yhtiö lupaa sentään, että astioita voi edelleen ostaa ja verkkokauppakin pelaa.
Kuva Tulikivi Shop

Astiat ovat tuottaneet tappiota. Minun täytyy tunnustaa, etten juuri pidä Heinä-sarjasta, siitä pyörylämukista jossa on ruskea yläosa.  Paola Suhosen Saimaa-sarjakin oli myös minusta aika plääh, ne pitsikuviot ovat aika epämääräisiä klönttejä.

Kuva Tulikivi Shop


Kermansavi on profiloitunut ainakin minun pienessä päässä tylsäksi ja epähaluttavaksi, vaikka sen voisi toki ajatella kodikkaana ja rentona. Jostain syystä pyöreät muodot ja pehmeät värit eivät ole sytyttäneet.

Kuinka moni huokaa ihastuksissaan bongaillessaan jotain Oliivi-mukia sisustuslehdissä? Kuinka moni tietää, minkänäköinen kippo se on, eikä sekoita vaikkapa Pentikiin? En läpäisisi itse tätä testiä.


Tuotteet ovat kuitenkin aika kivoja. Tuo kuvan kannellinen Hotpot-pata esimerkiksi kestää ihan mitä tahansa ja siinä voi tehdä ihan mitä tahansa.  

14 huhtikuuta 2011

Minun Kiinani



P. Ôtien ja Li Kunwun Minun Kiinani -trilogian aloittava Isän aika (WSOY 2011) oli aivan järisyttävän hieno lukukokemus. Sitä ei voinut jättää kesken.

Li kertoo elämästään propagandapiirtäjänä. Hän syntyy vuonna 1950 Mao Zedungin noustessa valtaan. Lin isä on puoluekaaderi, joka kamppailee vallan ja vastuun kanssa. Lin lapsuus kuluu opetellessa kunnon kommunistiksi, joka latelee ulkomuistista Punaisen kirjan lauseita ja ilmiantaa kaikessa lapsen ehdottomuudessaan jopa ystäviään. Li kertoo siitä miten kokonainen kansa uskoo Maon jumaluuteen ja siitä, millainen tyhjyys tulee Maon kuoltua.
Kuvia jaksaa katsella pitkään. Niistä huomaa että piirtäjä hallitsee siveltimen ja kalligrafiat. Etenkin lasten ilmeet ja muistikuvat ovat viehättäviä. Maon kuvat siellä täällä piirtyvät aina pelottavan samankaltaisina. Ranskalainen Ôtien on tehnyt käsikirjoituksesta hyvin soljuvan tarinan. No, lyhyesti: tätä oli mukava lukea.

Minua viehätti rauhallinen kerronta, joka on toisaalta aikuisen katsomista taaksepäin, mutta välillä kuvakerronta antaa välähdyksiä lapsen maailmasta. Kirja kertoo siitä, millaisiin hulluuksiin ihminen pystyy, uskoo ja sopeutuu. Ja millaisessa pelossa ja vahtimiskulttuurissa voidaan elää ilman tietoa sananvapaudesta. Syntyy kuva, että Li on miettinyt, pureskellut ja pohtinut Kiinan muutoksia paljon, ja että samoja ajatuksia voi käydä kokonaiset sukupolvet mielessään.

Trilogialle on myönnetty parhaan historiallisen sarjakuvan palkinto Ranskassa vuonna 2010.

10 huhtikuuta 2011

06 huhtikuuta 2011

Oivallinen keinuhepo ja Iiris rukka



 
Iris rukka löytyi joku tovi sitten Naissaaren antikasta,
valmiiksi omalla nimellä varustettuna.
Kirjamessuilta löytyi sattumalta heti ekasta
laarista Maj Karman kuvittama satukirja.
Neiti Kesäheinä lukee peikontenaville.

Kirjamessut olivat ihmeen nopeasti läpikävelty ja löydöt tehty, ostin Raul Roineen satukirjan ja pari luontokirjaa. Puutarhapuoli ja etenkin sen herkkumaa kiinnosti tällä kertaa eniten. Mm. Ruoveden Herkun Pontikkasinappi oli oikein hyvä tuliainen kevään ensimmäisiin grillibileisiin, tuhtia ja hyvää sinappia! Mites muiden messuilu sujui ja mitä löysitte?