28 huhtikuuta 2010

Maisemia


Keväisin on ihanaa kuunnella puroja, koskia, veden tippumista oksalta, jään sulamiskihinää, aaltojen vapautusrintamaa.



Korvasienet kasvavat tänä vuonna suuriksi, mutta vähän hassunvärisiksi.




Leskenlehdet ovat onneksi juuri niin ihanan keltaisia kuten aina.


MI-NÄ O-SAAN JO LU-KE-A

Jenni listasi lapsuutensa tärkeimpiä kirjoja. Olen miettinyt tätä aihetta pitkään. Hirveän vaikeaa listata tärkeimpiä.

Aku Ankka. Lehti, taskarit, jättikirjat, kaikki. Varhaisimpia lukumuistojani on, kun istuin isän sylissä ja kuuntelin Ankkalinnan viimeisimpiä käänteitä. Opin lukemaan Akun ja isän avulla.

Mörrimöykyn suvi (kirja ja levy, tai c-kasetti se varmaan oli). Marjatta Pokelan laulut soivat vieläkin joskus päässä: ja kirjassa oli ihania kuvia. Esimerkiksi Myyry ja Miiru -laulu oli rautaa. Testasin juuri, koko levy löytyy jopa Spotifystä!


Sinä olet Myyry ja minä olen pikkuinen Miiru.
Yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru.
Humppatirallallaa humppatiralla
meillä on aina hössötys ja kiiru.

Sinulla on kärsä ja minulla on karvakuono.
Yhdessä meillä on kärsä sekä kuono.
Humppatirallallaa humppatiralla
järkiparka on jotensakin huono.

Paperista tollo ja roskista möykkäräpallo.
Yhdessä meillä on tollo sekä pallo.
Humppatirallallaa humppatiralla
kummallakin meill' on kankea kallo.

Sinulla on luola ja minulla on semmoinen loukko.
Yhdessä meillä on luola sekä loukko.
Humppatirallallaa humppatiralla
loukossa viihtyy joutavien joukko.

Sinä olet tuhma ja minä olen laiska ja tyhmä.
Yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
yhdessä ollaan vähemmistöryhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
onneksi ollaan vähemmistöryhmä! 





Kaislaluodon Pitkäsiipi. Tämä Ritva Toivolan sodasta kertova kirja itketti.


Hiekkalan lasten ilonpäivät. Vuokko Niskanen kertoi karjalaisista evakkolapsista. Luin tämän äskettäin ja tekee mieli lukea kaikki ne muutkin kirjat.


Tuhannen ja yhden yön tarinat. Kirjaston kirjassa oli tosi hienoja kuvia.


Maameren tarinat. Tästä alkoi pitkä fantasiakierre (paitsi että en vieläkään ole koskaan jaksanut lukea Tarua sormusten herrasta loppuun).


Uppo-Nalle. Voi vessanovenkahva! Ja Elina Karjalaisen Teemu, karvainen kaveri...



Mutta sitten tuli luettua kaikki mitä käsiinsä sai, kuten Enid Blytonin viisikot, sosit ja salaisuudet, neitietsivät, 3 etsivää, Marvi ja Merja Jalon heppakirjat, Anni Polvan tiinat, Merri Vikin Lotat, David Eddingsin fantasiat, Astrid Lindgrenin eemelit, lotat ja kaikki...Noidan, vakoojan, salapoliisin ja sudenpennun käsikirjat olivat pop...ja sitten oli se Vihreä varis -sarja, jota kanssa luettiin. Ja sarjakuvat, vaikkapa luckyluket, asterixit, niilopieliset, marsupilamit, muumit, ja tietenkin ne akut...

Miten tässä tulee sellainen olo, että olen lukenut elämäni parhaimmat kirjat alle 13-vuotiaana.

25 huhtikuuta 2010

Rouva Fortunalla olisi virallista asiaa

Lopultakin olen a) keksinyt arpajaispalkinnon b) käynyt hankkimassa sen. Joten ta-daa, vuorossa on ensimmäiset blogiarpajaiset!

Halusin jotain paikallista ja keskisuomalaista, käytännöllistä, pikkurahalla saatavaa ja helposti lähetettävää, joten päädyin seuraavanlaiseen settiin.



Anu Pylsy painaa kangasta Joutsassa vanhalla kyläkoululla. Muistaakseni hän tuli tunnetuksi hirviaiheisesta kalliomaalauksesta, jota alkoi painaa tuotteisiinsa. Sittemmin kuosit ovat myös, hmm, nykyaikaistuneet. Tytär Anna tekee omalla Lande by Anna -nimellään maaseutunostalgisia printtejä, kuten vanhoja Zetoreita ja Pappa Tuntureita.

Tarjolla olisi siis kaksi Pylsyn pölyrättiä kevätsiivouksiin sekä iloinen kukkapinssi, Suomen käsityön museosta.

Arvonta tapahtuu seuraavalla tavalla: 
Pistä kommenttia, miten löysit blogini. Entä onko sinulla jotain toiveita, mistä haluaisit lukea, tai muuten vain kehittelyideoita? (En kylläkään lupaa yhtään mitään!)

Osallistumisaikaa on 5.5.2010 saakka. Onneaponneapoks!


Pikkuihmisen kortti



Eräs pikkuihminen sai nimen ja muiden lahjojen mukana tämän kortin. Aika simppeli kortti, mutta pääasiana oli välttää ainakin vauvavaaleanpunaista sekä vauvavaaleansinistä.

Kierrätys on pop: paperit ovat suikaleita ylijäänyttä akvarellipaperia, kukkakimppu joskus lahjaksi saamastani pikkukimpusta ja satiininauha leikattu talteen jostain t-paidasta.


Hannele Huovin runo löytyi Muista runolla -kirjasta, ja runo oli sopivan lyhyt verrattuna muiden runokirjojeni vuolaisiin ihmettelyihin lapsosten kyvystä nauraa, tapittaa isoilla silmillään ja sekoittaa järkevien ihmisten elämä.

Haluaisin osata tekstata kauniisti, mutta minulla ei ole kärsivällisyyttä, ja puuhaan sopivat kynätkin kateissa. No, eihän tämän kortin saanut pikkuihminen osaa vielä edes lukea.

22 huhtikuuta 2010

Kukkakeppi


Piikkikruunu (tai no meillä sanotaan aina kärsimyskaktukseksi) kasvaa kuin mikäkin rentoreetta. Samaan aikaan kaapin päällä lojui tyhjän panttina rumpukapula, joka osui päähäni jollain Mokoman keikalla. Meinasin vahingossa tökätä sen pään multaan, missä on nimmarit.

Ja sitten olen keskittynyt samettikukkien kasvatteluun. Jospa näistä jotain tulisi, joka ruukku on ainakin käytössä ja kaikki vapaa tila on raivattu pikkuisille. Multiin on ripsuteltu myös öljykurpitsaa ja astereita, ja aion ihan salakavalasti antaa mintun levittäytyä pihalle.

Alan toistaa itseäni, mutta tässä on taas kuvaa omenasta. 


21 huhtikuuta 2010

Puu kaatuu...no, osia siitä


Lumi sulaa kohinalla, nämä kuvat ovat jo niin vanhoja...Leikkasin ystävän opastuksella omenapuita elämäni ensimmäistä kertaa ja vitsit, että se oli kivaa. Kun alkaa sahata isompaa oksaa irti, tulee sellainen hassu pahis olo, ihan kuin olisi tekemässä jotain luvatonta. Pieniä ne ovat ihmisen ilot!

Voisin kulkea nyt kaikkialla oksasaksien kera ja napsia oksan sieltä, toisen täältä...huono puoli on se, että ei oikein malta lopettaa, vaan voisi nyrhiä kaikki puskat lopulta maan tasalle. Vanhoja puitamme ei ole leikattu vuosikausiin, joten niistä leikattiin isompia ja pahimpia pois. Lumi oli katkonut paljon isoja oksia ja jänöset kalunneet kasapäin pieniä, joten pihalle kertyi aika iso risukasa.

Otin oksia kannuun ja niissä on ihanat, samettinukkaiset lehtinuput. Jeii! Kevät!

16 huhtikuuta 2010

07 huhtikuuta 2010

Remes (matalalla mainosmiesäänellä)



Sairastellessa katselin kirjahyllyämme ja huomasin, että siellähän on paljonkin lukemattomia kirjoja (paitsi ei enää, kun vein pari metriä kirjoja divariin). Kuten vaikka miehen ilkkaremeksiä sun muita dekkareita.

Lukaisin männä viikolla parin päivän sisällä kolme ilkkaremestä: Hiroshiman portti 2004, Ikiyö 2003, sekä Nimessä ja veressä, 2005, kaikki WSOY. Lukutahti kertoo jo jotain: kirjat olivat jännittäviä ja toisaalta ne eivät vaatineet kovin suurta miettimistä, niin että kuumeinenkin jaksoi.

En ole ennen lukenut yhtikäs mitään ilkkaremestä. Sen verran tiesin, että Remes on suosittu ja ilahduttaa kirjakauppiaita joulun aikaan.

Jaa-a. Viihdyttäviä juu, mutta hahmot tuntuivat liian lituskaisille ja välillä paasaus toki tärkeistä aiheista (ydinvoima esimerkiksi) alkoi ärsyttää. Juonet ovat hyvin rakennettuja ja aiheisiin varmaankin perehdytty huolella. En osaa sanoa kun en itse ymmärrä fysiikkaa ollenkaan, mutta hyvin pätevälle kaikki tiedeosuus kuulosti. 

Hahmot ovat kuivuuden huippuja. Etenkin usein esiintyvä sankari Antti Korpi on sellainen suomalaisen virkamiehen ja actionhahmon risteytys, että en tiedä pitäisikö hymyillä vai ei. Minua ihmetytti sekin, että naispoliisi mussuttaa koko ajan suklaata tai muuta herkkua, kun taas miespoliisi seikkailee räjäytyksestä toiseen ilman että ruoasta olisi pahemmin puhetta.

Kirjoissa seikkailee myös 14-vuotias Aaro Korpi, aiemmin mainitun sankarin pikkuvanha poika. Minusta on vähän surullista, ettei tällä hahmolla tunnu olevan kuin yksi kaveri, joka on 18-vuotias. Todella uskottavaa. Jokainen joka on ollut 14- tai 18-vuotias, tietää millainen valtava henkinen kuilu siinä iässä on. 

Pidän trillereistä ainakin elokuvan muodossa. Näistä ilkkaremeksistä tuli mieleen elokuva, jonka on nähnyt jo monta kertaa, mutta ikinä ei muista elokuvan nimeä. Lopputuomiona: viihdyttäviä, laadukkaita kertakäyttökirjoja. Plussaa on se, että Remes kirjoittaa seikkailuja myös nuorille.

05 huhtikuuta 2010

Värikuvia



Pääsiäiskeli Savommualla oli...harmaa. Sumuinen. Kostea. Hyvä puoli on se, että lumet sulavat kohinalla!


Puista lentänyt naava pääsi tipumunan pesäksi. Marski (kuvassa) hyrräsi sylissä ja pesi kädet monta, monta kertaa...Rokka oli niin touhuissaan saalisretkillä, etten tullut ottaneeksi siitä kuvaa.

Pengoin mummolan kaappia, jossa oli mummon vanhoja kirjeitä ja kortteja alkaen jostain 20-30-luvulta. Oli hirveän mielenkiintoista löytää esimerkiksi mummon jatkosodassa vain 20-vuotiaana kaatuneen veljen kirjeitä Syväriltä etulinjasta.

Sitten oli hirmuinen kasa vanhoja kauniita joulukortteja, tuttujen kuolinilmoituksia, kiitoskortteja ja kutsuja vihkiäisiin. Ennen oli kaunis tapa lähettää postissa kiitoskortti vaikka syntymäpäiville osallistumisesta. Hyvä että nykyisin tulee lähetettyä edes tekstiviesti. Ja aina oli osoitteessa "neiti", "emäntä", "rouva" tai "herrasväki". Minäkin haluan tittelipostia!

02 huhtikuuta 2010