Eräs pikkuihminen sai nimen ja muiden lahjojen mukana tämän kortin. Aika simppeli kortti, mutta pääasiana oli välttää ainakin vauvavaaleanpunaista sekä vauvavaaleansinistä.
Kierrätys on pop: paperit ovat suikaleita ylijäänyttä akvarellipaperia, kukkakimppu joskus lahjaksi saamastani pikkukimpusta ja satiininauha leikattu talteen jostain t-paidasta.
Hannele Huovin runo löytyi Muista runolla -kirjasta, ja runo oli sopivan lyhyt verrattuna muiden runokirjojeni vuolaisiin ihmettelyihin lapsosten kyvystä nauraa, tapittaa isoilla silmillään ja sekoittaa järkevien ihmisten elämä.
Haluaisin osata tekstata kauniisti, mutta minulla ei ole kärsivällisyyttä, ja puuhaan sopivat kynätkin kateissa. No, eihän tämän kortin saanut pikkuihminen osaa vielä edes lukea.
onpa nätti.
VastaaPoistaHyvä käsiala sulla on verrattuna mun harakanvarpasiin ;)
Hieno kortti ja runo! Ja kyllä mä olisin ihan tyytyväinen, jos käsialani olisi tuollaista. :)
VastaaPoistaKiitoksia, yritätte vaan lohduttaa :)
VastaaPoistaAivan mielettömän hienon kortin saanut pikkuihminen kiittää näin äidin välityksellä :) Voi kun sä olet taitava!!
VastaaPoistaMukavaa että äiskä tykkäsi :)
VastaaPoista