Lumi sulaa kohinalla, nämä kuvat ovat jo niin vanhoja...Leikkasin ystävän opastuksella omenapuita elämäni ensimmäistä kertaa ja vitsit, että se oli kivaa. Kun alkaa sahata isompaa oksaa irti, tulee sellainen hassu pahis olo, ihan kuin olisi tekemässä jotain luvatonta. Pieniä ne ovat ihmisen ilot!
Voisin kulkea nyt kaikkialla oksasaksien kera ja napsia oksan sieltä, toisen täältä...huono puoli on se, että ei oikein malta lopettaa, vaan voisi nyrhiä kaikki puskat lopulta maan tasalle. Vanhoja puitamme ei ole leikattu vuosikausiin, joten niistä leikattiin isompia ja pahimpia pois. Lumi oli katkonut paljon isoja oksia ja jänöset kalunneet kasapäin pieniä, joten pihalle kertyi aika iso risukasa.
Otin oksia kannuun ja niissä on ihanat, samettinukkaiset lehtinuput. Jeii! Kevät!
Tämä on niin totta:) En tiedä sitten, onko sitä jotenkin vinksahtanut, kun saa suurta tyydytystä siitä, että saa tuhota eläviä kasveja. Me hävitettiin eilen vanha ruusupuska, joka oli talvella aina auton ja lumikasojen tiellä. Otin muutaman taimen talteen, mutta typerä puska taisteli piikkeineen aggressiivisesti vastaan, eikä tajunnut, että yritin säästää sen sukupuutolta. Ah, sitä tyydytyksen tunnetta, kun naama ja käsivarret verillä sai sanoa saksien kanssa odottavalle paremmalle puoliskolle, että "anna mennä"...:D
VastaaPoistaTaas kauniita ja tunnelmallisia kuvia - kyllä, minullekin tuli oikein sahaamis-leikkaus-hävityshimo noista kuvista! Omat omppupuumme vain eivät näytä koskaan kasvavan pieniä nysiä suuremmiksi, kiitos myyrien ja jänöjen... Mutta tosiaan, joskus tuollainen suuri taistelu luontoa vastaan on jotenkin suorastaan oudon tyydyttävää. Alasleikkasin juuri muutaman pensaan ja olin ihan tohkeissani, kun kerrankin ainakin heti näki työnsä jäljen. ;)
VastaaPoistaAmma, meille sopis varmaankin bonsaipuiden harrastus, joka on nyppimistä, leikkelyä ja taivuttelua...
VastaaPoistaJenni, kiitos! Nuo meidän puut ovat vuosikymmeniä vanhoja. Talomme on rakennettu vanhan maatilan paikalle, mistä muistona ovat yhä puut ja maakellari.
Ajattelin noista puista innostuneena leikata ja buahahaa, KAIVAA pari typerää syyshortensiaa pois, joista ei tule koskaan yhtään mitään. Tää on varmaan se juju mikä saa ihmiset harrastamaan puutarhanhoitoa, oma pikku valtakunta missä voi olla diktaattori. Ainakin yrittää olla :)
Täällä myös yksi vimmattu joka ei osaa lopettaa sitä oksien ym. silppuamista. Ensin meinaa vaan ottaa yhden tai pari oksaa harottamasta pois ja loppujen lopuksi on nyrhinyt pensaat ihan uuteen uskoon :) Tehdessä innostuu. Kivat kuvat!
VastaaPoista