Miehen tuoksu

Kuka ei haluaisi tuoksua orvokinlehdille, järvituulelle, koivunnupuille ja kevätsateelle? Viitasaarelaisen Max Perttulan, Suomen ainoan parfymöörin, tuotteita myydään muun muassa Jyväskylässä Taito Shop Aiviassa, ja kävin jokunen aika sitten nuuskuttelemassa tarjolla olevia. Olen tässä harkitsemassa After sauna -tuoksua lahjaksi. Kuva on Perttulan sivuilta.

Perttula on jännittävä tyyppi. Hän kiinnostui kosmetiikasta ja kemiasta jo pienenä poikana, ja on koko elämänsä ajan tehnyt kosmetiikkaa. Tuoksutohtori tunnetaan myös epämääräisistä musiikkivideoistaan, joihin kannattaa suhtautua pilke silmäkulmassa. Samoin kannattaa suhtautua myös eroottisiin kalentereihin, joita löytää hänen yrityksensä K-18-osiosta...Oikeasti tämä mies tuntuu tekevän todella kovasti töitä tuoksujensa ja kosmetiikkansa eteen, ja muutamaa tuoksua viedään kansainvälisille markkinoille. Keskisuomalaisuus näkyy muun muassa siinä, että paikalliset kaunottaret esiintyvät tuoksujen malleina. Maxista on tehty dokumenttielokuva 44500 Max. Jos tulee joskus uusintana telkusta, niin kannattaa katsoa. 

Perttula tekee myös tuoksurekonstruointeja, toisin sanoen luo tuoksun kuvailun perusteella. Millainen olisi vaikka oman kodin unelmatuoksu? Itse rakastan ainakin appelsiinin, mintun, sitruunan, savun, kosken ja syksyisen omenan tuoksua.

Zombeja ja Darcy

Hui. Viitaten edelliseen postaukseen sinäputki on itse asiassa täynnä enemmän ja vähemmän pelottavia zombi-pätkiä. 

En tiennytkään, että zombien lisäksi myös vampyyrit on sotkettu näihin kuvioihin mukaan. Mr. Darcyn salaisuus selviää...ja mr. Darcy sellaisena kuten haluan hänet ajatella. 

Mmmh. Mr. Darcy. Suklaarasiat valmiuteen ja häiriötekijät pihalle reippailemaan, oli keli mikä hyvänsä, sunnuntaina 26. joulukuuta. Kello 10 alkaa nimittäin perinteinen Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton Yle Teemalla. 

Ei hattuneuloja, eikä sitten itketä

Amma esitteli taannoin ällistyttävän kirjan Elisabeth Bennetistä antamassa pataan zombeille, ja haluaisin lukea kirjan ainakin nähdäkseni kunnolla sen kansikuvan.

Haluaisin nähdä kyllä ihanaa janeaustenia myös tällaisena versiona, pitkänä elokuvana.

Töytäsyhuopikkaat

Harmin paikka, ettei minulla ole nyt tarjota valokuvaa ihanista huopikkaistani!

Lapsuudenkodissani on pihasauna, ja sinne kipaistiin pentuna punaisilla huopikkailla. Pikkuiset punaiset saappaani ovat olleet viime vuodet aitan vintillä säilössä. Hieman ihmettelin, kun niihin ilmestyi hassuja koloja. Pikkulinnut olivat päässeet vintille ja nokkineet niistä villaa pesäntarpeiksi. Eihän hiiri tai rotta voi saada aikaan sellaisia teräviä pikkukoloja..? Nokanjälkiä, aivan taatusti.


Hypistelin tänään kaupungilla Lahtisen huopikkaita. Jämsäläinen, 1921 perustettu tehdas kertoo sivuillaan verkkokaupan olevan työn alla, ja etusivulla varoitetaan että kova kysyntä voi viivästyttää toimitusaikoja. Tehtaanmyymälä on jouluun asti avoinna lauantaisin.


Aki Choklatin suunnittelemissa huopikkaissa on kivoja malleja, mutta meikäläiseen iskee silti eniten perinteinen, pitkävartinen huopikas. Juuri sellainen sopiva talven töytäsysaapas, eli kenkä jonka saa nopeasti jalkaan tai pois. Jos heittäydyn ahneeksi, niin haluaisin kahdet lahtiset: fiinit sisätohvelit ja talven töytäsyt.

Yritin kyllä, mutta en pysty kirjoittamaan huopikkaista ilman tätä kappaletta. Pahoitteluni. Se nimittäin jää päähän soimaansoimaansoimaan...