12 marraskuuta 2011

Loppusuoraa

Makkarin tapettia, Boråsin Emma-mallistosta.
Jätesäkit palvelevat ihan hyvänä vaatesäilytysjärjestelmänä!
Linoleumilattia.
Fasettikaakelit.
Kunhan joskus jaksaa, maalaan kaapit sisältä. Sit joskus...

08 marraskuuta 2011

Väliaikakuvia

Löysin kameran. Se kesti neljä kuvaa, ennen kuin sanoi tsip.    
Täällä on vähän kaikkialla...tällaista. Normaalia remppamenoa.
Linneus-tapettia olohuoneessa. Hyvin vaaleanharmaata oikeasti.
Eteinen sisältää mm. remppapaperia, listaa, linoleumipaketit, sirkkelin ja liesituulettimen.

04 marraskuuta 2011

Väliaikatietoja

1. Järkkäri on kaverilla lainassa.
2. Pokkarikamera on tuolla jossain muuttolaatikossa. Nou kuvia siis.
3. Koivuparketti on ihana asia elämässä.
4. Hyvä remonttimies on vielä ihanampi asia elämässä.
5. Olen ihan love makuuhuoneen pikkuseinän tapettiin.
6. Keittiö ja sähkötyöt valmistuvat ensi viikolla ja sitten koko revohka ois niinku periaatteessa valmis, voin purkaa laatikot ja löydän varmaan kamerankin, toivoa sopii :)
7. Asun täällä pölyn, jätesäkkien ja muuttolaatikoiden keskellä. Ihminen ei tarvitse kuin sängyn, vessanpytyn ja vettä, hieman ruokaa, kahvikupin ja tietokoneen. Miksi oikeastaan purkaa noita tavaroita? Voisin myydä kaiken pois ja elää askeesissa. Tai sitten en.
8. Muuttofirman palkkaaminen oli varmasti elämäni parhaimpia päätöksiä.

11 lokakuuta 2011

Pam


Keittiöön tulee siis lattia linoleumilaatoista, uusi välitilakaakelointi ja seinät maalataan valkoiseksi. Uusi hella ja liesituuletin, työvalaisimien asentelua, ja sen pitäisi olla siinä.

Hanan ajattelin ensin vaihtaa, mutta se on uusi, ihan kiva, enkä ole bongannut mieluista. Joskus myöhemmin sitten uusin jääkaapin, koska nykyinen on uusi. Tarvitsen sitä paitsi vähän makusteluaikaa sille, että puranko vanhaa kaapistoa niin, että saisin isomman jääkaappi-pakastimen. 

Kaikki on käynyt ihmeen nopeasti ja sutjakkaasti. Menin näyttöön, tein tarjouksen, se hyväksyttiin. Pam. Puhuin kaupasta, kaveri ehdotti remonttimiestä, soitin, tuli heti fiilis että tuo osaa ja hän vapautui juuri sopivasti, pam. Kirjoitin listan mitä pitää tehdä, pam. Menin kaupoille, valitsin materiaalit ja pam. Hieman jännittää kyllä sitten nähdä makkarin maalit maalattuna, koska en todellakaan miettinyt maalisävyjä ja niiden käyttäytymistä eri valoissa ja isoilla pinnoilla. Meni ehkä noin puoli minuuttia sävykartan pläräämiseen, pam, tuo on kiva.

Nyt ainoa huoleni on oikeastaan liesituulettimen hankkiminen ja asennus, koska en tiedä ollenkaan, että millainen sen pitäisi olla. Pitää vain luottaa nyt tähän kummalliseen pam-intuitioon, että hyvä tästä tulee :)
 

10 lokakuuta 2011

Kuva Kuusnepa-kuvasta


Tuleva uusi koti on 64-neliöinen kaksio 50-luvun talosta. Kaikkialle on kävelymatka, vieressä on järvi, puisto ja lenkkipolut. Remonttimies on aarre, joka tarkistaa mitä mahdan tarkoittaa, esittää vaihtoehtoja ja tekee todella siistiä jälkeä. 

Makkarista tulee sininen. Lattioista koivuparkettia, paitsi keittiöön linoleumia. Olohuoneeseen tulee Erik Bruunin Linneus-tapettia. Siinäpä ne suurimmat linjat sitten ovatkin. Keittiö ja kylppäri kaipaavat vain pientä sipistelyä.

Vaan vielä kun löytäisi sopivanlaisen liesituulettimen ja sähköhellan.

Ja sitten tarvitsen tietenkin sohvan, jolla vieraiden olisi mukava myös nukkua. Hakusessa olisi siro sohva, jolla olisi mukava röllöttää ja joka näyttäisi hyvältä joka suunnasta, eli sen voisi laittaa vaikka keskelle lattiaa. Jos jollakulla sytyttää että mikä vastaisi kuvausta, niin olisin kiitollinen vinkeistä!

Muutto on (toivottavasti!) tämän kuun lopussa. Noin vuoden sisällä kolmas muutto, mutta jospa se tästä rauhoittuisi.
 

06 lokakuuta 2011

Neljä kuukautta

Herranjestas miten tämä Blogger on muuttunut...

Elämä vie joskus mennessään niin, että bloggaus jää syrjään kuukausitolkulla. Anteeksi, mutta näin se vaan meni. Lyhyesti kerrattuna neljä kuukautta (miten se aika riensikin): tuli kesä, kävin reissussa, tutustuin uuteen kotikaupunkiin, siemailin aika usein kuohuviiniä. Hajotin ja paikkasin sydäntä, hajotin uudelleen.

Uin paljon. Laihduin. Tein töitä.




Ja sittenhän mä menin ja ostin asunnon.

01 kesäkuuta 2011

Suositut blogit Bonnierille

Tilasin hetken aikaa Divaani-lehteä, josta en sitten pitänytkään. Tänään tuli yllättäen lehti kotiin, vaikka luulin sen jo loppuneen.

Lehdessä oli sivun mainos uudesta divaaniblogit.fi-yhteisöstä ilman suurempia selittelyjä. Yksitoista suosittua suomalaista lifestyle-blogia löytyy jatkossa saman osoitteen takaa. Blogit ovat Avaruusasema, Adalmina's Secret, Cosy home, Kesällä kerran, Kettukarkki, Kotilo, Lounatuulia, Pics, dots and Stripes, Sisustuskärpänen, Vihreä talo ja Villi piha. Tiedotteen mukaan niillä yhteensä on noin 20 000 viikottaista lukijaa. Ilmeisesti päivitykset niiden vanhoissa osoitteissa päättyvät.

Ensimmäinen reaktioni oli puhdas pettymys. Kustantajan eli Bonnierin kaiku yrityksenä ja työnantajana on kehno, eikä Divaanin brändi houkuttele, siksi loppui tilauskin. On tietenkin hieno idea luoda iso ja toivottavasti helppokäyttöinen kokonaisuus sisustusjutuista, ja näin tulee kunniaa ja varmaan mielenkiintoisia työtilaisuuksiakin bloggaajille. Saa nähdä, miten tämä vaikuttaa niin printtilehden kuin blogien sisältöön.

Ainakin lehden mainokset ovat sivustolla niin isolla niin että näkee, kenen maalla ollaan.

31 toukokuuta 2011

Aroomista rautaliuosta


Vanhoja pulloja ohikulkumatkalla leppävirtalaiselta kirppikseltä. Aroomisesta rautaliuospullosta ei ikävä kyllä saa korkki-korkkia auki ilman väkivaltaa...sisällä olisi kuivahtanut tilkkanen. Terveydeksi!
 

30 toukokuuta 2011

Vettä maljakoissa



Mitä ihanuutta onkin aina saada kukkia tuliaisiksi! Ja kiinanruusupistokkaan voisi ehkä jo tökätä multaan...juuria alkaa olla muutama...

29 toukokuuta 2011

Pysähtynyt

Mihin nämä päivät kiitävät?




Yst. vast. t.b.k. (tämän blogin konttoriin).

08 toukokuuta 2011

Kiki - Montparnassen kuningatar

Man Ray, kuva ryöstetty netistä

Catherine Mullerin ja José-Louis Bocquetin sarjakuvaromaani Kiki - Montparnassen kuningatar. Arktinen Banaani, 2009. Aivan uskomaton kirja. Hieno.


Kiki (1901-1953) oli oikealta nimeltään Alice Prin, joka lähti 12-vuotiaana maalaistyttönä Pariisiin töihin ja äitinsä luo. Äiti oli hylännyt hänet suvun hoidettavaksi jo pienenä lähtemällä itse työnhakuun kaupunkiin. Sisäkkö ryhtyi alastonmalliksi taiteilijoille, minkä vuoksi äiti katkaisi välit. Montparnassen iloinen seuraelämä vei hänet mennessään ja hän hengaili kaikkien taiteilijoiden kanssa. Osalle hän oli ystävä, osalle rakastajatar. Tärkeä, mutta myrskyinen suhde on Man Rayn kanssa, joka tallensi Kikin valokuviin ja elokuviin. Elokuvissa ja varieteessa esiintynyt Kiki maalasi myös itse. Hänen kirjoittamat muistelmansa sensuroitiin Yhdysvalloissa vuoteen 1996 saakka.

Kiki on ihailtavan itsenäinen, osaa nauraa itselleen ja elämälle ja suorastaan pursuaa elämäniloa. Kaikki mielikuvat mitä vain mieleen tulee iloisesta 1920-luvusta, tiivistyy häneen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen uskotaan uuteen aikaan ja uuteen ihmiseen. Taide uudistuu ja alkaa leikkiä eri ajatuksilla.




Kaikkien rakastama nainen pelkää silti hylätyksi tulemista. On katkeraa jäädä aina toiseksi, olla ikuinen muusa. Hän on päihderiippuvainen, pettyy usein ja joutuu jättämään Pariisin. Silti vielä rappion hetkelläkin hänellä on optimistisuutensa.

Tätä kirjaa ei voinut laskea käsistään kesken. Moni hahmoista jää pelkäksi statistiksi (tosin heitä onkin niin paljon), mutta Kikin tarina kerrotaan hyvin ja konstailematta. Piirrosjälki on notkeaa, mutta vähän tasapaksua. Pidin kirjan rakenteesta, joka koostuu erillisistä jaksoista ja jokaisella niistä on avaussivu. Tavallaan kuin episodimaisesti leikattu elokuva. 


Kirjan lopussa on vielä hieno tietopaketti kirjan olennaisimmista henkilöistä, lähdeluettelo, aikajana Kikin elämästä ja vieläpä kirjanmerkkinauhakin. Taidehistoriaa voi nauttia parhaimmillaan näin. Suosittelen lukemaan tämän ulkona auringossa punaviinilasillisen kanssa!

29 huhtikuuta 2011

Taitomaa

Löytyi kiva nettipuoti, Taitomaa. Siellä käsityön harrastajat ja ammattilaiset kauppaavat töitään. Mukavasti tuhraantuu aikaa ihan vain katsellessa, mitä kaikkea ihmiset tekevät ja myyvät.

Jos on tarvetta ostaa (tai myydä) koruja, shamaanirumpu, visakoivuinen kello, käsintehty muistikirja, sieniveitsi, palmikoidut suitset hevoselle, hääkrääsää, virkattu patalappu, kassi tai reki moottorikelkalle, niin tuolta löytyy. Sivuilla on myös pieni keskusteluosio, blogi ja osaajapörssi.

Luulin nimen perusteella puodin liittyvän jotenkin Taito Shopeihin ja käsityökeskuksiin, mutta ei. Taitomaa on kahden yrityksen omistama ja idean äidiksi mainitaan eräs omistajista, Maija-Liisa Ihanus.

Ai niin ja hyvää vappua ja Katen ja Williamin hääpäivää!

28 huhtikuuta 2011

Kippis keväälle

Minulla on ilmeisesti jokin fiksaatio kotipolttoisiin juomiin, kun olen tässä blogissa vannonut ainakin oman omenamehun ja porkkanamehun nimiin.

Nyt vuorossa on kirkas jalojuoma suoraan korvesta. Ei suinkaan korpikuusen kyyneliä (pontikka), vaan koivunmahla.


Noin 20-vuotiaan koivun vararavinto oli vetistä, todella kirkasta ja vain aavistuksen makeaa. Joskus mahla on paksumpaa, imelämpää ja ruskeampaa tavaraa. En tiedä miten maaperä, puun ikä ja vuodenaika asiaan vaikuttavat.

Mehumaijan letku on hyvä tiputukseen, mutta nokka kannattaa ohjata pulloon tai tehdä sankon kanteen reikä. Kippis! 

27 huhtikuuta 2011

Kotiseutumatkailua koskella

Muun muassa Jyväskylässä on puronliru nimeltään Korkeakoski. Varmaan samannimisiä on muuallakin. Älkää menkö halpaan: Suomen korkein koski Korkeakoski on Maaningalla Pohjois-Savossa.

Korkeakoski, Maaninka, Pohjois-Savo


Joka ikinen kevät pitää käydä koskella kuuntelemassa kevättulvan pauhua ja liukastelemassa jään ja lumen keskellä. Kesällä se on virkistävä retkipaikka. Alhaalla rotkossa puut puskevat naavaa ja on ihana, raikas ilma. Siellä on hyvä hengittää.

Läheltä lähtee Kanjonin kierros, jonne voi painella eväiden kanssa. Lyhyellä patikkapolulla on aika hyvä läpileikkaus Suomen luonnosta, rakennetusta ympäristöstä ja metsätaloudesta. On suojelualuetta, avohakkuuaukeaa ja vanha Lokson pato. Jos tarpoo perille asti kivannäköiseen kylään eli Tuovilanlahteen, niin siellä kannattaa etsiä sataman kesäkahvila.


Helpompi paikka eväsretkelle löytyy naapurikunnan Pielaveden puolelta parin kilometrin päässä Korkeakoskesta. Siellä on LöytynLohen lohilammikko, josta voi onkia itse kalat. Pieni yritys kasvattaa itse lohensa.

1980-luvulla paikka oli mahdoton menomesta, koska keskioluttarjoilu oli silloin tiukasti rajattua ja ihmiset lähtivät autolasteittain bailaamaan keskelle ei mitään. Nykyisin sitä on vaikea uskoa, sillä nyt lohilammikko on leppoisa paikka viedä vaikka lapset onkimaan.


22 huhtikuuta 2011

Kevätkissa

. . .  H a u s k a a  p ä ä s i ä i s t ä !

15 huhtikuuta 2011

Kermansavi

Tulikivi ilmoitti keskittyvänsä ydinliiketoimintaansa eli tulisijoihin ja luopuvansa Kermansaven astioista. Jos uusi yrittäjä löytyisi, voisi myös keramiikan tekeminen Heinävedellä Etelä-Savossa jatkua.

Noin 4 000 asukkaan paikkakunnalla 50 ihmisen työn loppuminen on kova isku. Yhtiö lupaa sentään, että astioita voi edelleen ostaa ja verkkokauppakin pelaa.
Kuva Tulikivi Shop

Astiat ovat tuottaneet tappiota. Minun täytyy tunnustaa, etten juuri pidä Heinä-sarjasta, siitä pyörylämukista jossa on ruskea yläosa.  Paola Suhosen Saimaa-sarjakin oli myös minusta aika plääh, ne pitsikuviot ovat aika epämääräisiä klönttejä.

Kuva Tulikivi Shop


Kermansavi on profiloitunut ainakin minun pienessä päässä tylsäksi ja epähaluttavaksi, vaikka sen voisi toki ajatella kodikkaana ja rentona. Jostain syystä pyöreät muodot ja pehmeät värit eivät ole sytyttäneet.

Kuinka moni huokaa ihastuksissaan bongaillessaan jotain Oliivi-mukia sisustuslehdissä? Kuinka moni tietää, minkänäköinen kippo se on, eikä sekoita vaikkapa Pentikiin? En läpäisisi itse tätä testiä.


Tuotteet ovat kuitenkin aika kivoja. Tuo kuvan kannellinen Hotpot-pata esimerkiksi kestää ihan mitä tahansa ja siinä voi tehdä ihan mitä tahansa.  

14 huhtikuuta 2011

Minun Kiinani



P. Ôtien ja Li Kunwun Minun Kiinani -trilogian aloittava Isän aika (WSOY 2011) oli aivan järisyttävän hieno lukukokemus. Sitä ei voinut jättää kesken.

Li kertoo elämästään propagandapiirtäjänä. Hän syntyy vuonna 1950 Mao Zedungin noustessa valtaan. Lin isä on puoluekaaderi, joka kamppailee vallan ja vastuun kanssa. Lin lapsuus kuluu opetellessa kunnon kommunistiksi, joka latelee ulkomuistista Punaisen kirjan lauseita ja ilmiantaa kaikessa lapsen ehdottomuudessaan jopa ystäviään. Li kertoo siitä miten kokonainen kansa uskoo Maon jumaluuteen ja siitä, millainen tyhjyys tulee Maon kuoltua.
Kuvia jaksaa katsella pitkään. Niistä huomaa että piirtäjä hallitsee siveltimen ja kalligrafiat. Etenkin lasten ilmeet ja muistikuvat ovat viehättäviä. Maon kuvat siellä täällä piirtyvät aina pelottavan samankaltaisina. Ranskalainen Ôtien on tehnyt käsikirjoituksesta hyvin soljuvan tarinan. No, lyhyesti: tätä oli mukava lukea.

Minua viehätti rauhallinen kerronta, joka on toisaalta aikuisen katsomista taaksepäin, mutta välillä kuvakerronta antaa välähdyksiä lapsen maailmasta. Kirja kertoo siitä, millaisiin hulluuksiin ihminen pystyy, uskoo ja sopeutuu. Ja millaisessa pelossa ja vahtimiskulttuurissa voidaan elää ilman tietoa sananvapaudesta. Syntyy kuva, että Li on miettinyt, pureskellut ja pohtinut Kiinan muutoksia paljon, ja että samoja ajatuksia voi käydä kokonaiset sukupolvet mielessään.

Trilogialle on myönnetty parhaan historiallisen sarjakuvan palkinto Ranskassa vuonna 2010.

10 huhtikuuta 2011

06 huhtikuuta 2011

Oivallinen keinuhepo ja Iiris rukka



 
Iris rukka löytyi joku tovi sitten Naissaaren antikasta,
valmiiksi omalla nimellä varustettuna.
Kirjamessuilta löytyi sattumalta heti ekasta
laarista Maj Karman kuvittama satukirja.
Neiti Kesäheinä lukee peikontenaville.

Kirjamessut olivat ihmeen nopeasti läpikävelty ja löydöt tehty, ostin Raul Roineen satukirjan ja pari luontokirjaa. Puutarhapuoli ja etenkin sen herkkumaa kiinnosti tällä kertaa eniten. Mm. Ruoveden Herkun Pontikkasinappi oli oikein hyvä tuliainen kevään ensimmäisiin grillibileisiin, tuhtia ja hyvää sinappia! Mites muiden messuilu sujui ja mitä löysitte?

31 maaliskuuta 2011

Mukavimmat kengät

Pitää kaivella mukavimmat tennarit kaapista.
A) siksi että kadut ovat jo puolisulia näilläkin perukoilla
B) Paviljongissa on kivempaa laahustaa kevyissä ja mukavissa kengissä.

Jyväskylässä alkaa perjantaina kirjamessut! Ja perinteiseen tapaan samassa yhteydessä on viinimessut.

Tapahtumaa tituleerataan elämysviikonlopuksi, koska viikonloppuna on samalla on vapaa-ajan, hyvinvoinnin, pihan ja parvekkeen tapahtumat sekä Nordia 2011, pohjoismainen postimerkkinäyttely. Keräsin joskus postimerkkejä ja ne kiinnostavat yhä, koska postimerkki on hienoa käyttögrafiikkaa. Harmi, etten saa aikaiseksi kirjoitella enempää ihmisille. 

Kirjamessujen teema on Kirja - huviksi ja hyödyksi, mikä tarkoittaa että etenkin tieto- ja oppikirjallisuutta on esillä.

Puutarhamessujen yhteydessä on muuten ruokatori, johon on valikoitu laadukkaiden elintarvikkeiden myyjiä. 

Tavoitteena siis yksi hyvä kirja, yksi hyvä viinilasi, yksi hyvä juusto kotievääksi mukaan ja hyvää mieltä. Mmmmmh.

24 maaliskuuta 2011

Toppatakki ja kesämekko

Pitäisi hankkia kevättakki, mutta sen sijaan katselen into piukeana toppatakkeja! 


Kuva daigadaigaduu.net

Varpaisjärveläinen Mirka Tuovinen tekee Design by Mirka -nimellä kierrätysmateriaaleista vaatteita. Toppatakit etenkin ovat aivan mahtavia. Tahtoo.


Keittiöliinan kuva daigadaigaduu.net

Design by Mirka -vaatteita myy muun muassa kuopiolainen Daiga Daiga Duu, hauska liike, jonka omistaja Katariina Haapalainen valmistaa myöskin retrohengessä kierrätyskankaista muun muassa kasseja ja kukkaroita. Liike myy omien tuotteiden lisäksi musiikkia sekä Jetin, Polkka Jamin ja Milla Riskun tuotteita. Jeti suunnittelee printtipaitoja, Polkka Jam painaa printtejä Turussa ja ompelee tuotteet Kuopiossa, ja Riskulla on humoristia kortteja.

Kuva daigadaigaduu.net

Toisaalta Mirka ♥ Polka -kellomekko olisi kyllä oiiiikein kiva! Mallistossa on Design by Mirkan mekkomalleja ommeltuna Polkka Jamin Paratiisilintu-kuosista.

Olen huono ostamaan vaatteita enkä uhraa niihin paljoa rahaa. Hankin vaatteet kirpparilta ja halvoista perusliikkeistä. Jokin tuollainen persoonallisempi (ja eettisempi, kun vertaa edullisiin vaateketjuihin) vaate olisi silti kiva hankinta ja varmaan tuottaisi iloa vuosiksi (sana varmaan siksi, etten luota painonhallintakykyihini). Takki vai mekko?