08 toukokuuta 2011

Kiki - Montparnassen kuningatar

Man Ray, kuva ryöstetty netistä

Catherine Mullerin ja José-Louis Bocquetin sarjakuvaromaani Kiki - Montparnassen kuningatar. Arktinen Banaani, 2009. Aivan uskomaton kirja. Hieno.


Kiki (1901-1953) oli oikealta nimeltään Alice Prin, joka lähti 12-vuotiaana maalaistyttönä Pariisiin töihin ja äitinsä luo. Äiti oli hylännyt hänet suvun hoidettavaksi jo pienenä lähtemällä itse työnhakuun kaupunkiin. Sisäkkö ryhtyi alastonmalliksi taiteilijoille, minkä vuoksi äiti katkaisi välit. Montparnassen iloinen seuraelämä vei hänet mennessään ja hän hengaili kaikkien taiteilijoiden kanssa. Osalle hän oli ystävä, osalle rakastajatar. Tärkeä, mutta myrskyinen suhde on Man Rayn kanssa, joka tallensi Kikin valokuviin ja elokuviin. Elokuvissa ja varieteessa esiintynyt Kiki maalasi myös itse. Hänen kirjoittamat muistelmansa sensuroitiin Yhdysvalloissa vuoteen 1996 saakka.

Kiki on ihailtavan itsenäinen, osaa nauraa itselleen ja elämälle ja suorastaan pursuaa elämäniloa. Kaikki mielikuvat mitä vain mieleen tulee iloisesta 1920-luvusta, tiivistyy häneen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen uskotaan uuteen aikaan ja uuteen ihmiseen. Taide uudistuu ja alkaa leikkiä eri ajatuksilla.




Kaikkien rakastama nainen pelkää silti hylätyksi tulemista. On katkeraa jäädä aina toiseksi, olla ikuinen muusa. Hän on päihderiippuvainen, pettyy usein ja joutuu jättämään Pariisin. Silti vielä rappion hetkelläkin hänellä on optimistisuutensa.

Tätä kirjaa ei voinut laskea käsistään kesken. Moni hahmoista jää pelkäksi statistiksi (tosin heitä onkin niin paljon), mutta Kikin tarina kerrotaan hyvin ja konstailematta. Piirrosjälki on notkeaa, mutta vähän tasapaksua. Pidin kirjan rakenteesta, joka koostuu erillisistä jaksoista ja jokaisella niistä on avaussivu. Tavallaan kuin episodimaisesti leikattu elokuva. 


Kirjan lopussa on vielä hieno tietopaketti kirjan olennaisimmista henkilöistä, lähdeluettelo, aikajana Kikin elämästä ja vieläpä kirjanmerkkinauhakin. Taidehistoriaa voi nauttia parhaimmillaan näin. Suosittelen lukemaan tämän ulkona auringossa punaviinilasillisen kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pssst, tuli mieleen...