Minulla on ilmeisesti jokin fiksaatio kotipolttoisiin juomiin, kun olen tässä blogissa vannonut ainakin oman omenamehun ja porkkanamehun nimiin.
Nyt vuorossa on kirkas jalojuoma suoraan korvesta. Ei suinkaan korpikuusen kyyneliä (pontikka), vaan koivunmahla.
Noin 20-vuotiaan koivun vararavinto oli vetistä, todella kirkasta ja vain aavistuksen makeaa. Joskus mahla on paksumpaa, imelämpää ja ruskeampaa tavaraa. En tiedä miten maaperä, puun ikä ja vuodenaika asiaan vaikuttavat.
Mehumaijan letku on hyvä tiputukseen, mutta nokka kannattaa ohjata pulloon tai tehdä sankon kanteen reikä. Kippis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pssst, tuli mieleen...