Pääsiäiskeli Savommualla oli...harmaa. Sumuinen. Kostea. Hyvä puoli on se, että lumet sulavat kohinalla!
Puista lentänyt naava pääsi tipumunan pesäksi. Marski (kuvassa) hyrräsi sylissä ja pesi kädet monta, monta kertaa...Rokka oli niin touhuissaan saalisretkillä, etten tullut ottaneeksi siitä kuvaa.
Pengoin mummolan kaappia, jossa oli mummon vanhoja kirjeitä ja kortteja alkaen jostain 20-30-luvulta. Oli hirveän mielenkiintoista löytää esimerkiksi mummon jatkosodassa vain 20-vuotiaana kaatuneen veljen kirjeitä Syväriltä etulinjasta.
Sitten oli hirmuinen kasa vanhoja kauniita joulukortteja, tuttujen kuolinilmoituksia, kiitoskortteja ja kutsuja vihkiäisiin. Ennen oli kaunis tapa lähettää postissa kiitoskortti vaikka syntymäpäiville osallistumisesta. Hyvä että nykyisin tulee lähetettyä edes tekstiviesti. Ja aina oli osoitteessa "neiti", "emäntä", "rouva" tai "herrasväki". Minäkin haluan tittelipostia!
Nää sumuiset säät on näemmä olleet koko Suomen eteläisemmässä puolikkaassa. Minusta ihanan tunnelmallista ja rauhallista. Sumussa ei kuulu tuulen kohinaa; metsässä vain tip, tip, puista tippuva vesi soi. Olet löytänyt aarteita!
VastaaPoistaOn mukavaa vaan pysähtyä joidenkin vanhojen kirjeiden, lehtien, tavaroiden keskelle ja kuluttaa aikaa niitä tutkimalla :) Varsinkin kun ne liittyvät oman suvun historiaan tai johonkin mikä koskettaa. Asiasta tulikin mieleen, että täytyy penkoa mummolani vintti ennen kuin talosta kaikki irtain viedään kaatopaikalle. Oman syntymävuoden Karjalainen on jo pelastettu. Ei ihan päivän, mutta vuoden. Kaikkea tuollaista kerään talteen :)
VastaaPoistaSaila, totta, sumussa on hienoa tunnelmaa. Rauhoittavaa oli astella kylän raitilla, kun ei kuulu mitään, vain sellaista sumun tihkunaa.
VastaaPoistamilla, niinpä, siten saa hyvin aikaa kulumaan :) Itsestä tuntuu aina turhalle että tarviiko jotain joulukortteja säästää, mutta ne mummon säästämät ovatkin jo Suuria Aarteita. Nykyisin on niin paljon kaikkea ettei tiedä mitä kannattaisi säästää.
Titteleistä tuli mieleen vanhat hautakivet, joissa lukee kaikissa "emäntä", "maisteri", "tirehtööri" jne. Minusta se tapa pitäisi ottaa uudestaan käyttöön, vaikka siinä kivessä lukisi sitten vaikka "Siwan kassa", mutta jäisipä jotakin persoonallista lukemista jälkipolville.
VastaaPoistaHyvä idea, kannatan :) meikäläisen kiveen tulee kai sitten se ikuinen opiskelija.
VastaaPoistaJa tosta tuli mieleen vanha juttu, jonka väitetään lukevan jossain hautakivessä: "Ohikulkija, olin sinun kaltaisesi, sinusta tulee minun kaltainen. Rukoilkaamme toistemme puolesta."