Joskus elämässä joutuu tekemään valintoja, sieltä ikävämmästä päästä. On jätettävä tuttu ja turvallinen. Yritettävä hyväksyä se, etteivät unelmat toteudu ainakaan tällä tavalla. Sydän kivistäen, mieli turtana on lähdettävä tarpomaan umpihankeen toivoen, että valittu suunta on oikea ja että vielä kaikki muuttuu hyväksi.
Olen kovasti miettinyt miten henkilökohtaiselle tasolle haluan blogini viedä, ja vastaus on: en kovin syville vesille. Tämä asia on kuitenkin jaettava, koska valppaammat lukijat varmaan huomaisivat jossain kohdin asunnon vaihtuneen ja osan tavaroista puuttuvan. Niin. Kattilat menivät jakoon, mutta hei, se on vain elämää ja tästä selvitään vielä.
Aina ei bloggaaminenkaan ole hyviä kirjoja, suklaata, kauniita esineitä tai uneliaan onnellista mummolatunnelmaa.
(Kuvissa uuden kämpän seinää joka pitäis maalata ja muuttolaatikkoa - elämä on ollut aika ruskeaa viime aikoina.)
Ammalle kaunis kiitos tunnustuksesta! Et uskokaan, miten sanasi piristivät.
Voi, jaksamista ja lempeyttä, toivoa ja risukasaan pilkottavaa auringonpaistetta. Mitä tässä voi sanoa. Ei bloggaaminen tosiaan ole aina ruusuilla tanssimista, eikä sen minusta kuulukaan olla. Pelkkää hempeilyä ja täydellisyyttä ei jaksa kukaan, eihän kenenkään elämä ole sellaista.
VastaaPoistaKiitos urhoollisuudestasi ja kertoile rempastasi ynnä muusta omaan tahtiisi kun jaksat.
Voimaa ruskeaan ja harmaaseen! Suklaata ja villasukkia ja paljon hyvien ystävien lempeää seuraa!
VastaaPoistaNo voi kurjuus! Tsemppiä sinulle, kyllä siihen ruskeaan tulee ajan oloon kirkkaampiakin sävyjä.
VastaaPoistaJa mukavaa, että tunnustus tuli tarpeeseen ja ilahdutti! Olet kyllä se ansainnut, jotta ole hyvä!
Niin. Elämä on kummallista ja heittelee milloin mitenkin.. sellaista se vain on. Mielestäni bloggaaminen on parhaillaan elämänmakuista ja elämä ei ole läheskään aina ruusutarhassa astelua. Oikein paljon voimia sinun syksyysi!
VastaaPoistaTäältäkin paljon toivon ja uusien voimien toivotuksia! Pahoittelen, että nyt vasta toivottelen. Piti kyllä aiemmin, mutta halusin muka harkita sanojani... En kyllä keksi kuin kliseisesti että "jos tähän jotain päättyy, jotain uutta saa aina alkamaan" - se on kuitenkin totta, uskon niin vakaasti. Toivottavasti kaikki hyvä uusi näyttäytyy sinulle jo ihan pian! Paljon tsemppiä elämänmuutokseen!
VastaaPoistaJa mitä bloggaamisen tulee, niin ei sen tosiaan tarvitse mitään ihanaa suitsutusta ollakaan. Tai jos onkin, niin enpä siitäkään ajattele, että eikö tuo tajua, millaista elämä oikeasti on. Blogit ovat ihania juuri siksi, että ne ovat henkireikiä ja blogissaan saa sanoa tai olla sanomatta ihan mitä itse haluaa!