Tulkki

Inna Patrakovan Tulkki (Ajatus Kirjat, 2010) on aika veikeä tapaus. Se on chick litiä eli kevyttä hömppää Bridget Jonesin jalanjäljissä, mutta näpsäyttelee myös teräviä sivalluksia suomalaisesta ja venäläisestä kulttuurista ja suomalaisesta maahanmuuttajien kotouttamisesta.

Perustarina on sellainen, että pietarilainen Olga on tullut miehen perässä Suomeen, saanut Lizka-tyttären, eronnut ja jäänyt maahan. Sinkkuäiti työskentelee yrityksille tulkkina, tapailee miehiä ja joutuu välillä älyttömiin tilanteisiin. Milloin tämä johtuu Olgan kursailemattomasta riskinottokyvystä jolla astellaan vaikka heikoille jäille, milloin muuten vaan kohelletaan. Välillä sitten siemaillaan viiniä sivistyneesti persoonallisten ystävättärien kanssa eli vedetään räkäkännit.

Kuitenkin se mies olisi ihan kiva löytää vierelle. Tässä asiassa Olga jää kahden kulttuurin väliin. Venäjä on vanhoillisempi ja naisen asema on ahdas. Suomi on tasa-arvoisempi ja nainen voi olla aktiivinen toimija, mutta maahanmuuttajaan suhtaudutaan monella eri tavalla. Oman kullan löytäminen on ihan yhtä hankalaa rajan molemmilla puolilla.

Kirja perustuu kirjoittajan, venäläissyntyisen tulkkina työskennelleen yksinhuoltajaäidin omiin kokemuksiin. Kirja oli lukukokemuksena mukava välipala, mutta...

Mutta 1. Kirja on mielestäni oikein hauska silloin, kun se ei erityisemmin yritä olla sitä.

Mutta 2. Jäi sellainen tunne, että kirjoittaja ei oikein tiennyt mihin keskittyä.

Hänellä on paljon sanottavaa ja hyviä huomioita, mutta se ei ihan täysin osu hömpän kanssa yhteen. Toivoisin vakavampaa ja syvällisempää tarinaa, jossa huumori olisi hienovaraisempaa.


Mutta 3. Stereotypioita riittää. Toki niiden vastaanottohan on lukijan vastuulla. 

Stereotypiat tosin kiinnostavat minua aina: miten ne syntyvät ja pysyvät yllä. Toisaalta haluan kieltää, että suomalaiset olisivat tosiaan niin tylsiä mörököllejä, toisaalta tunnistan asian...ja tiukassa on sekin ajattelu, että venäläinen on haahuilija, johon ei ole täysin luottamista.


Erot suomalaisessa ja venäläisessä deittailussa oli minusta kiinnostavaa, samoin erot bisneksenhieromisessa. Pidin myös kirjan optimistisuudesta, siitä asenteesta että kaikesta selvitään.  

Toivottavasti Patrakova kirjoittaa lisää venäläisistä ja suomalaisista naisista.