Hella Wuolijoen ällistyttävä elämäntarina ja hänen Niskavuori-näytelmiensä väkevyys tekivät vaikutuksen jo opiskeluaikoina. Halusin lukea hänen muistelmansa ennen kuin katson Hella W -elokuvan. Muistilistalle: osta pieni tv.
Minusta tuli suomalainen (Weilin + Göös, 1987) sisältää kolme teosta. Kummituksia ja kajavia muistelee mm. kesää saaressa Eino Leinon kanssa, Minusta tuli liikenainen muistelee kaupantekoa valkoisena variksena eli sen ajan kummajaisena liike-elämässä, kielitaitoisena ja aktiivisena naisena. Enkä ollut vanki on kirjoitettu vankilavuosina.
Lyhyesti (voisin kirjoittaa tästä todella todella paljon): ensimmäinen osa on hauskaa, nasevaa ja mielenkiintoista luettavaa. Se kertoo Leinosta ja sen ajan hengestä paljon. Liikeurasta kertovat muistelmat ovat nekin kiinnostavia ja tarjoavat paljon tietoa, joskin välillä on itseriittoisuutta. Kansainvälinen kauppa ei ollut sota-aikaan yksinkertaista, mutta välillä sen kuvailu käy yksinkertaisesti tylsäksi.
Vankilavuosista kertova kirja on välähdyksiä ja tunnelmia ja kertoo vankilan naisista ja ihmiskohtaloista. Toisaalta ote on lämmin, välillä sitten taas rouva W muistaa hieman paremman arvonsa.
Jossain haastattelussa ohjaaja Juha Wuolijoki sanoi, että Hella kaunistelee jonkin verran itseään muistelmissa. En tiedä, miten paljon tämä vaikutti lukemiseeni ennakko-oletuksena. Välillä tuntuu, että hän muistaa reaktionsa asioihin turhankin...ymmärtäväisiksi. Tiedättehän, on sellainen jälkiviisauden maku että miten olisi halunnut reagoida asioihin.
Sen voi antaa helposti anteeksi. On lohdullista, että niin monipuolinen, lahjakas ja vaikutusvaltainen nainen osoittaa sentään jotain heikkoutta.
Varmaan todella mielenkiintoinen kirja. Itseänikin kiinnostaisi lukea jokin Wuolijoki-elämäkerta, kun kävin elokuvankin katsomassa ja kysymyksiä jäi avoimeksi. Omaelämäkertojen viehättävyys ja ärsyttävyys on siinä, että tiettyä selittelyä ja asioiden muistamista parhain päin on mukana väkisinkin. Täytyykin tutkailla tarjontaa, lukisinko tämän, vai jonkin muun elämäkerran... kiitos tämän esille nostamisesta!
VastaaPoistaAjattelin tähän jatkoksi lukea Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista. Mulla ei ole tv:tä nyt ja Hella W:n esitykset loppuivat jo tältä seudulta, joten menee aikaa ennen kuin pääsen sit dvd:n ääreen...
VastaaPoistaHella muuten kirjoitti mielestäni hämmentävän vähän äidiksi tulostaan ja tyttärestään. Jostain luin että tyttären kokemukseen mukaan äiti kiinnostui hänestä vasta, kun hän pystyi jo älylliseen keskusteluun.
Ainakin elokuvassa äidin ja tyttären suhde esitettiin ongelmaiseksi ja sain juuri sellaisen käsityksen, ettei Hella oikein osannut olla "äitiäiti" kuten ei ehkä aviovaimokaan.
VastaaPoistaEhkä mummin rooli meni helpommin, sillä Tuulista (Erkki Tuomiojan sisar) hän kirjoittaa pehmeästi.
VastaaPoista