06 toukokuuta 2010

Rumpujen pärinää


Plantagenissa oli niin hauska ja soma hattu, että en voinut vastustaa. Hyvä arvontahattu! En muuten tiedä ollenkaan, miksi ihmeessä auton hirvi-jääraappakinnas on sotakypärän alla. Ehkä se aikoo laiduntaa siellä kesän ajan ja palata syksyllä autoon.

Hirvi ja kypärä näyttävät muuten äkkiä katsottuna jättietanalle. Ehkä näitä kotikuvia ei kannattaisi julkaista ollenkaan...mutta asiaan.




Arvontaan tuli pieni muutos, kun virallinen valvoja lähtikin maalle puusavottaan. Aulisgerlanderina toimi siis Nallepoika.



Tadaa! Paljon onnea, Saila! Laitahan postia sivupalkista löytyvään osoitteeseen, niin huomaamaton ruskea kirjekuori lähtee liikenteeseen.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, ja kiitos aatoksista!
Päivitystiheys ja aiheet vaihtelevat jatkossakin niin, että bloggaaminen pysyy itselleni mukavana juttuna. Kotikuvia on luvassa sitten, kunhan opiskelukiireet hellittävät muutaman viikon päästä. Ehkä.

Aplodit vielä jokaiselle!

4 kommenttia:

  1. Voi että! Siis minä???!!! Jee!!!!!
    Tää on eka kerta kun voitan blogiarvonnassa, jihuu! Ja kun oli vielä niin hieno palkinto! ja Nalle vetämässä arpaa!
    Laitan postia kunhan avaan taas spostit. Tällä hetkellä olen ihanan rentouttavassa SPOSTILAKOSSA kun unohdin tietokoneen virtapiuhan kaupunkiin, tai siis sen jonka kuuluisi aina olla täällä saarella... En avaa tällä vanhemmalla koneella posteja koska en halua ladata niitä etteivät jää sitten tähän, ja ettei tule viiruksia kun tässä ei enää ole torjuntaa eikä tämä ole fiksu mäkki...
    Tekosyitä kaikki tyynni pitää vähän lomaa! Mutta eiköhän tuo uusi piuhakin kolahda kohta saaren rantaan.

    VastaaPoista
  2. Jeps näin on, Fortuna oli sun puolella :) Kyllä sen postin ehtii kirjoittaa, nauti lomasta!

    VastaaPoista
  3. Ai niin, mun piti vielä mainostaa, kun olen taas kaivanut vanhan Jopon navetan uumenista ja huristelen sillä, että on niitä menopelejä muillakin! "On kevät, on jopojopo..."

    VastaaPoista
  4. Uu ihanaa :) vieläkin kirvelee sydäntä, kun mieheni löysi mulle romanttisesti kävelyretkellä jätelavalta ehjän jopon. Kysyttiin oikein lupa ottaa se ja kunnostin sen. Ilo kesti noin kaksi viikkoa, kun se varastettiin. Tein erittäin huolellisen ilmoituksen, jossa kuvasin mm. missä kohdin maalipintaa on maalivalumia ja sormenjälkiäni, missä kohti satulaa on halkeama ja mitkä kaikki ruuvit on ruosteisia, mitkä uusia. Ja mitä teki poliisi? Ei löytynyt pyörää, ei.

    VastaaPoista

Pssst, tuli mieleen...