06 toukokuuta 2010

Pahvitalo

Kerrankin lähes blogini nimen mukainen aihe. Akryyli, pahvilla.




5 kommenttia:

  1. Voi, miten kaunis! Ihanat unenomaiset värit. Olen aina ihaillut noita sinertäviä kukkuloita ja vuoria, itse asiassa 15 vuotta sitten käydessäni ekaa kertaa Nurmeksessa huokasin, että nämä siniset ja loitontuessaan yhä vaalenevat vaarat kun saisi neulottua villapaidaksi...
    Teetkö muuten tauluja myyntiin? Niinku, esim. myisitkö tämän?

    VastaaPoista
  2. No niin. Eilen kävin täällä blogissa valittamassa, että ehdit postata mun aiheesta ja nyt Saila on vienyt mun kommentin. Menen itseeni ja myönnän, että syy ei ole teidän, vaan minä olen hidas. :D

    Minuakin siis ihastutti unitunnelma kaikkineen, kuva on kuin sadusta. Erityisesti ihastuin vuoriin, kutsuviin ihaniin jännittäviin vuoriin. Jotenkin minulle tuli tästä mieleen myös Veljeni Leijonamieli, koska siinä (muistaakseni ainakin ) kirsikkapuut kukkivat ja vuoret ympäröivät.

    Joka tapauksessa, kaunis ja kaikin puolin viehättävä teos!

    VastaaPoista
  3. kiitoksia, ihan punastuin kun niin kauniisti sanoitte :) mutta värit eivät näytä ainakaan omalla ruudullani ihan sille mille pitää. Pitänee säätää kuvaa tummemmaksi..

    Saila, olen todella satunnainen maalari ja hyvin harva niistä harvoista tekeleistäni on sellainen, että oikeasti voisin harkita myymistä :)

    Jenni, heh, jospa sulle on nyt sattunut :)

    VastaaPoista
  4. Ai niin ja toi kyseinen kappale on siis todellakin noin postikortin kokoinen pahvinpala, ei sen kummempi.

    VastaaPoista
  5. Noo tuota, jos edelleen voit harkita sen myyntiä niin mielelläni tuon ostaisin... Veljeni Leijonamieli on oiva vertaus, siinä se on! Lisäksi, niin kuin taiteen kuuluukin, se herättää kussakin katsojassa omia mielikuvia, vaikkapa niitä Pohjois-Karjalan vaaroja.

    VastaaPoista

Pssst, tuli mieleen...