16 helmikuuta 2010

Neljä kirjailijamiestä

 
Luin Erno Paasilinnan kirjoittaman elämäkerran kirjailija Timo K. Mukasta, ja sitten Kauko Röyhkän teoksen, jossa päähahmona oli kirjailijamies. Mukavan nopeasti luettavia teoksia, Röyhkä meni illassa *röyh*.

Paasilinnan Timo K. Mukka, legenda jo eläessään (WSOY 2002, 4. painos) on mukava lukea sen vuoksi, että se on elämäkerran lisäksi hieman kaunokirjallinen, Paasilinnan itsenäinen tuotos. Hän oli Mukan ystävä, joten elämäkerrassa on kiinnostava henkilökohtainen sävy. 
 
Mukka muistetaan edelleen synkkänä juoppona Lapista, jolta ilmestyi vain Maa on syntinen laulu. Kirja tuo monipuolisemman kuvan surullisesta taiteilijakohtalosta, ihmeellisestä luomisvoimasta, herkkyydestä, 6-70-lukujen kulttuuripolitiikasta, vimmasta, köyhyyden kurimuksesta ja Mukan kirjoista ja niiden syntyvaiheista (niitä oli siis mm. Koiran kuolema, Kyyhky ja unikko sekä Täältä jostakin). Mukka sairasti teini-iässä aivokalvontulehduksen, joka muutti hänen koko persoonaansa. Miten olisi käynyt ilman tuota sairastamista, entä jos Mukan kuolemaan johtanut sydäninfarkti olisi havaittu ajoissa? Koskaan ei saada tietää.

Olisin halunnut tietää lisää Tuula-vaimosta, joka oli kotoisin Laukaasta ja joka pysyi Mukan rinnalla toisista naisista, mielenterveysongelmista ja kaikesta ra(u)hattomuudesta huolimatta.

Röyhkän Job (Like 2007) kertoo viittäkymppiä lähestyvästä kirjailijamiehestä, joka luentoreissullaan kohtaa nuoren naisen, joka haluaa kirjailijaksi. He aloittavat suhteen tai jotain siihen suuntaan. Samalla mies sompailee oman surkean elämänsä ja uransa kanssa: on ex-vaimo ja lastenhoito, kolme rakastajatarta, tilapäiskoti työhuoneella, tyhjyyttä, rahapulaa. Seinät alkavat nousta pystyyn siellä täällä.

Röyhkän kieli on rauhallista, sujuvaa luettavaa, hän suosii ironiaa ja hänellä on tarkkoja huomioita 2000-luvun alun gyldyyristä. Rakenne koostuu kirjailijan minäkerronnasta ja välillä on hänen kirjoittamiaan novelleja, jotka tosin tuntuvat hieman turhille. Kirja ei ole mikään maailman syvällisin, oikeastaan todella lattea esitys, mutta se kuitenkin viihdyttää. Sellainen kirja, jonka lukee ja unohtaa vaikka kahvilan pöydälle, eikä kirjaa jää kaipaamaan. Onneksi tämä kappale oli kirjaston eikä kaupan hyllyltä...

Molempia kirjoja yhdistää muuten Lappi: kummassakin tehdään sinne vaellus ja se muuttaa asioita.

6 kommenttia:

  1. Samaa mieltä Mukan kirjasta, kiinnostava elämäkertana ja hyvä kirjana! Luin muutama vuosi (?) sitten Mukan vaimon haastattelun. Hän puhui Timosta kauniisti ja vähän surumielisesti, sillä lailla, että ei tosiaan voi tietää, olisivatko asiat voineet mennä toisinkin. Käsittääkseni vaimo jäi pohjoiseen asumaan, ei halunnut mitään julkisuutta, saattaa antaa joskus haastattelun. Vaikutti rauhalliselta ja ajattelevalta tyypiltä ainakin sen lukemani haastattelun perusteella.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) kuukkeloimalla löytyi Kalevan muutaman vuoden takainen juttu siitä miten paikalliset muistavat Mukan http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=667545 ja Tuulastakin löytyi tietoa.

    VastaaPoista
  3. Heh, kun huomasin, että olit Mukka-kommentoinut blogiini, minullekin heräsi äsken halu etsiä Mukka-tietoa. Löysin tuon saman jutun, mutta en vielä ehtinyt kopsata linkkiä tänne blogiisi. :)

    En voi sanoa pitäväni ainakaan kaikista Mukan kirjoista, mutta varsinkin elämäkerran lukemisen jälkeen aloin pitää niitä kiinnostavina, ja kirjallisestihan ne ovat hyviä, vaikkeivat ehkä kovin miellyttäviä. Suosikkejani ovat Kyyhky ja unikko ja Maa on syntinen laulu. Kotihyllyssä on muutama lukematon Mukka, lisätään nekin kilometrin pituiseen lukulistaan...

    VastaaPoista
  4. Mie en ole itse asiassa lukenut yhtään Mukan kirjaa. Mutta ton Paasilinnan jälkeen pitää asia korjata.

    Kiinnostavia linkkejä löytyi lisää, mm. tämä moottoripyöräpäiväkirja http://norssi.oulu.fi/~pkemppai/mp/senja/senja4.htm tähän pitää palata myöhemmin, olis ihana päästä moporeissulle...

    ja Kaltio-artikkeli http://www.kaltio.fi/index.php?710

    VastaaPoista
  5. Joo, luin noi aivan samat jutut. :) Olen itse lukenut Mukan kirjoja mökillä pohjoisessa, mielestäni ne vaativat lappalaisen tai ainakin luonnonläheisen ympäristön. (Kyyhkyn ja unikon luin kyllä ihan kotona, koska tein siitä tutkielman kirjallisuustieteen kurssille, otsikoin sen Kaunis murhatarinan tms.)

    VastaaPoista
  6. Vitsit, taidan säästää Mukan siihen asti että pääsen jonnekin lapinreissulle :)

    VastaaPoista

Pssst, tuli mieleen...