...on kohta syöty, joulu on jo takana...namusia ripustettu onpi risujen oksille...
Ilman muuttoa joulusuklaapuu kestäisi kai ainakin pääsiäiseen asti, koska sen verran suklaatia on tullut nautiskeltua, ettei se oikein enää uppoa. Yöh, tulee paha olo jo ajatuksestakin.
Käsi ylös, kenen lapsuudenkodissa tämä kuva on ollut tai on edelleen kodissa, muodossa tai toisessa? Olen nähnyt suojelusenkelin ainakin erilaisina julisteina, postikortteina ja kanavatöinä.
Oma suojelusenkelini on yksivuotislahja mummultani, josta minulla ei tämän lisäksi olekaan juuri muita muistoja. En muuten harrasta enkelijuttuja, mutta tämä on rakas. Sen ihanuutta lisää se, että kuva on teipattu kirkkaalla teipillä pohjaan, ja taulun ripustuslenkki on valkoista paksua villalankaa. Voin kuvitella, miten mummu (tai ehkä äitini tai isosiskoni apuna) on kehystänyt kuvan itse ja sitonut ripustuslenkin. Käsityön jälkeä :)
Tosiaan, ihana kun tietää että joku on itse tehnyt! Tuttu kuva, mutta meillä ei tuota ollut. Vanhempani ja isovanhempanikaan eivät olleet lainkaan uskonnollisia.
VastaaPoistaSama täällä, suklaata tuli lahjaksi liikaakin ja kyllhän se tässä vaiheessa ällöttää. Eikä vanheneva suklaa ole hyvääkään, ärsyttää, että se jää kaappeihin kuivettumaan :-(
Täällä!!
VastaaPoistameidän lasteen huoneessa koreilee Juhan isän kotoa tuotu suojelusenkeli.. On siis todella vanha.. ♥
Kuluneet on kehykset mutta tuo vielä entistä enemmän tunnelmaan kyseiseen tauluun..