Mistä on mustat tytöt tehty

Sain tässä eräänä yönä luettua loppuun Jari Järvelän Mistä on mustat tytöt tehty (Tammi 2009). En ole ennen lukenut Järvelän kirjoja, ja kirja oli aika kiva yllätys. Siinä on notkeaa ja hauskaa kieltä, lauma omituisia ja eriskummallisia hahmoja, asiatietoa, mustaa huumoria, absurdeja, välillä tosi kuvottaviakin kohtauksia ja jännitystä.

Pääosassa on Rööri Hämähäkki, jalkapuolen nokikolarin tytär ja itsekin nuohooja. Hän todistaa lapsena äitinsä ja sivullisen pikkupojan murhan, ja pitää asian sisällään vuosia kunnes kohtaa murhaajan. Kirja alkaa siitä, että murhaaja on teljennyt Röörin uuniin aikomuksenaan polttaa tämä, ja Rööri kertoo lukijalle äkkiä tarinansa. Kyseessä on nuoren tytön kehitystarina, joka lopulta kääntyy dekkariksi. Kirja sijoittuu Helsinkiin sodan jälkeisestä 50-luvusta 80-luvulle ja kertoilee samalla nuohoojien ammattikunnasta.

Pidän kyllä adjektiivirikkaasta, laveasta ja ryöpsähtelevästä kerronnasta, mutta vähempikin riittäisi, kiitos. Välillä Järvelä uppoutuu jonnekin tajunnanvirtaansa niin, että itse aloin vain silmäillä pahimpien vuodatusten yli. Hän on myös perehtynyt nuohoojien työhön niin hyvin, että jatkuva yksityiskohtaisuus alkaa puuduttaa.

Kirjassa on vastakkainasettelua tyyliin raju punkkarityttö Rööri vastaan ah niin kypsä ja kunnollinen siskonsa, mustat kolarit vastaan valkoiset leipurit, korkeat piiput ja kattojen vapaus vastaan ahtaat kanaalit. Kun näitä asioita jankataan, niin ne menettävät teränsä. Sivuhahmot ovat kiinnostavia, mutta jäävät kuitenkin aika lättänöiksi tapauksiksi. Ai niin ja jollain tasolla sekin ärsytti, että Rööri on viime kädessä niiiiin perinteinen tyttökirjojen poikatyttöhahmo. Ja varoituksen sana, jos ei pidä ollenkaan väkivallasta, koska muutama kohtaus on aika rujo.

Lukukokemus oli kuitenkin plussan puolella! Kunhan pääsee alkuun, niin on pakko lukea ehtiikö murhaaja sytyttää tulet.