Toukodeko

Joka kevät aina joku sisustus-  tai naistenlehti keksii Fiskarsin ja/tai Billnäsin uudelleen. Tällä kertaa Deko oli päättänyt tarttua aiheeseen. Ja mikäpä jottei, keraamikko Karin Widnäsin kaunis koti ja kotistudio oli oikein hyvä juttu. Itse pidin näistä kuvista. Etenkin tuo musta laattaseinä on hieno (sori muuten, otin kuvat todella pikapikaa enkä säätänyt kameraa ollenkaan, jälki sen mukaista).

Simppeli brittikoti jossa oli paljon nikkaroitu itse vanerista, oli kanssa kiva.

T

Tässä makuuhuoneessa herää varmaankin aina lintujen lauluun ja kahvin tuoksuun (toivottavasti, ainakin kuva herättää toiveita siihen suuntaan!)...

M

...mutta vaikka miten pidänkin sisustuslehtien lukemisesta, on niissä aina jotain mitä tällainen maalainen ei täysin kykene käsittämään. En varmaankaan hallitsisi ilmettäni saati edes yrittäisi pidätellä nauruntirskahduksia, jos joku kertoisi minulle ostaneensa puisen pölkyn 300 eurolla (tirsk!). Ihan liian urbaania ajattelua minulle. Mutta pidän kyllä Woodismin hieman jalostetummista tuotteista.

Kohta arvotaan!
 

Hakkaa kaupan tuotteet

Kaupan kate eri väreissä, hienoa mutta kallista.

Omenapuiden ja koivujen oksat silputtuna vuokrakoneella, halpaa mutta tekemisen vaiva. Ei niin hieno ulkonäkö, mutta ehdottoman ihana tuoksu ja kadonnut risukasa.

Epämääräinen laskutoimitus epämääräisillä mitoilla tuotti tulokseksi noin 15 senttiä litralle. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta otimme vähän isompia oksia leikkaavan koneen, jonka vuokrakin oli hieman isompi.

Olen ihastellut myös Kekkilän uusia pyöreitä laattoja, mutta hyvänen aika, paljonko yksi pikkuinen betonisäkki maksaa...niitä voisi askarrella kaverin kanssa joskus.

Ai niin! Muista osallistua arvontaan! Myöhään keskiviikkoiltana etsitään sopiva arvontahattu ja suoritetaan virallinen osuus, torstaina julkistetaan voittaja!

Kesän värivalot

Aurinko paistaa, vettä sataa (ja tuulee tosi kylmästi), taitaa tulla kesä!
Kävin tänään Viherlandiassa ja Plantagenissa. Hirveästi olisi syyhyttänyt hankkia jo kaikenlaista pihalle, mutta näin vilpoisilla ilmoilla ostin vain kesänvärisiä kynttilöitä. Brrrrr.

Maisemia

Keväisin on ihanaa kuunnella puroja, koskia, veden tippumista oksalta, jään sulamiskihinää, aaltojen vapautusrintamaa.

Korvasienet kasvavat tänä vuonna suuriksi, mutta vähän hassunvärisiksi.

Leskenlehdet ovat onneksi juuri niin ihanan keltaisia kuten aina.

MI-NÄ O-SAAN JO LU-KE-A

Jenni listasi lapsuutensa tärkeimpiä kirjoja. Olen miettinyt tätä aihetta pitkään. Hirveän vaikeaa listata tärkeimpiä.

Aku Ankka. Lehti, taskarit, jättikirjat, kaikki. Varhaisimpia lukumuistojani on, kun istuin isän sylissä ja kuuntelin Ankkalinnan viimeisimpiä käänteitä. Opin lukemaan Akun ja isän avulla.

Mörrimöykyn suvi (kirja ja levy, tai c-kasetti se varmaan oli). Marjatta Pokelan laulut soivat vieläkin joskus päässä: ja kirjassa oli ihania kuvia. Esimerkiksi Myyry ja Miiru -laulu oli rautaa. Testasin juuri, koko levy löytyy jopa Spotifystä!

Sinä olet Myyry ja minä olen pikkuinen Miiru.
Yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru.
Humppatirallallaa humppatiralla
meillä on aina hössötys ja kiiru.

Sinulla on kärsä ja minulla on karvakuono.
Yhdessä meillä on kärsä sekä kuono.
Humppatirallallaa humppatiralla
järkiparka on jotensakin huono.

Paperista tollo ja roskista möykkäräpallo.
Yhdessä meillä on tollo sekä pallo.
Humppatirallallaa humppatiralla
kummallakin meill' on kankea kallo.

Sinulla on luola ja minulla on semmoinen loukko.
Yhdessä meillä on luola sekä loukko.
Humppatirallallaa humppatiralla
loukossa viihtyy joutavien joukko.

Sinä olet tuhma ja minä olen laiska ja tyhmä.
Yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
yhdessä ollaan vähemmistöryhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
onneksi ollaan vähemmistöryhmä! 

Kaislaluodon Pitkäsiipi. Tämä Ritva Toivolan sodasta kertova kirja itketti.


Hiekkalan lasten ilonpäivät. Vuokko Niskanen kertoi karjalaisista evakkolapsista. Luin tämän äskettäin ja tekee mieli lukea kaikki ne muutkin kirjat.


Tuhannen ja yhden yön tarinat. Kirjaston kirjassa oli tosi hienoja kuvia.


Maameren tarinat. Tästä alkoi pitkä fantasiakierre (paitsi että en vieläkään ole koskaan jaksanut lukea Tarua sormusten herrasta loppuun).


Uppo-Nalle. Voi vessanovenkahva! Ja Elina Karjalaisen Teemu, karvainen kaveri...



Mutta sitten tuli luettua kaikki mitä käsiinsä sai, kuten Enid Blytonin viisikot, sosit ja salaisuudet, neitietsivät, 3 etsivää, Marvi ja Merja Jalon heppakirjat, Anni Polvan tiinat, Merri Vikin Lotat, David Eddingsin fantasiat, Astrid Lindgrenin eemelit, lotat ja kaikki...Noidan, vakoojan, salapoliisin ja sudenpennun käsikirjat olivat pop...ja sitten oli se Vihreä varis -sarja, jota kanssa luettiin. Ja sarjakuvat, vaikkapa luckyluket, asterixit, niilopieliset, marsupilamit, muumit, ja tietenkin ne akut...

Miten tässä tulee sellainen olo, että olen lukenut elämäni parhaimmat kirjat alle 13-vuotiaana.

Rouva Fortunalla olisi virallista asiaa

Lopultakin olen a) keksinyt arpajaispalkinnon b) käynyt hankkimassa sen. Joten ta-daa, vuorossa on ensimmäiset blogiarpajaiset!

Halusin jotain paikallista ja keskisuomalaista, käytännöllistä, pikkurahalla saatavaa ja helposti lähetettävää, joten päädyin seuraavanlaiseen settiin.

Anu Pylsy painaa kangasta Joutsassa vanhalla kyläkoululla. Muistaakseni hän tuli tunnetuksi hirviaiheisesta kalliomaalauksesta, jota alkoi painaa tuotteisiinsa. Sittemmin kuosit ovat myös, hmm, nykyaikaistuneet. Tytär Anna tekee omalla Lande by Anna -nimellään maaseutunostalgisia printtejä, kuten vanhoja Zetoreita ja Pappa Tuntureita.

Tarjolla olisi siis kaksi Pylsyn pölyrättiä kevätsiivouksiin sekä iloinen kukkapinssi, Suomen käsityön museosta.

Arvonta tapahtuu seuraavalla tavalla: 
Pistä kommenttia, miten löysit blogini. Entä onko sinulla jotain toiveita, mistä haluaisit lukea, tai muuten vain kehittelyideoita? (En kylläkään lupaa yhtään mitään!)

Osallistumisaikaa on 5.5.2010 saakka. Onneaponneapoks!

Pikkuihmisen kortti

Eräs pikkuihminen sai nimen ja muiden lahjojen mukana tämän kortin. Aika simppeli kortti, mutta pääasiana oli välttää ainakin vauvavaaleanpunaista sekä vauvavaaleansinistä.

Kierrätys on pop: paperit ovat suikaleita ylijäänyttä akvarellipaperia, kukkakimppu joskus lahjaksi saamastani pikkukimpusta ja satiininauha leikattu talteen jostain t-paidasta.


Hannele Huovin runo löytyi Muista runolla -kirjasta, ja runo oli sopivan lyhyt verrattuna muiden runokirjojeni vuolaisiin ihmettelyihin lapsosten kyvystä nauraa, tapittaa isoilla silmillään ja sekoittaa järkevien ihmisten elämä.

Haluaisin osata tekstata kauniisti, mutta minulla ei ole kärsivällisyyttä, ja puuhaan sopivat kynätkin kateissa. No, eihän tämän kortin saanut pikkuihminen osaa vielä edes lukea.