Sinkut juhlivat öisin

Tästä se ajatus sitten lähti

Konjakkia ja kynsilakkaa

...ja heräävät sunnuntaisin silti lähes ihmisten aikaan lenkille, juovat litran kahvia, paistavat munia ja pekonia joka tapauksessa kahden hengen annoksen, lukevat kasan lehtiä, katsovat hömppää ja siivoilevat hiljakseen itsensä ja juhlan jäljet.

Tanssikengät

Aamiainen, ensimmäinen kattaus noin klo 05.45

Aamiainen, toinen kattaus, klo 12

Mikäs tässä

Aamiainen, kolmas kattaus, klo 13

 

Kippis keväälle

Minulla on ilmeisesti jokin fiksaatio kotipolttoisiin juomiin, kun olen tässä blogissa vannonut ainakin oman omenamehun ja porkkanamehun nimiin.

Nyt vuorossa on kirkas jalojuoma suoraan korvesta. Ei suinkaan korpikuusen kyyneliä (pontikka), vaan koivunmahla.

Noin 20-vuotiaan koivun vararavinto oli vetistä, todella kirkasta ja vain aavistuksen makeaa. Joskus mahla on paksumpaa, imelämpää ja ruskeampaa tavaraa. En tiedä miten maaperä, puun ikä ja vuodenaika asiaan vaikuttavat.

Mehumaijan letku on hyvä tiputukseen, mutta nokka kannattaa ohjata pulloon tai tehdä sankon kanteen reikä. Kippis! 

Kotiseutumatkailua koskella

Muun muassa Jyväskylässä on puronliru nimeltään Korkeakoski. Varmaan samannimisiä on muuallakin. Älkää menkö halpaan: Suomen korkein koski Korkeakoski on Maaningalla Pohjois-Savossa.

Korkeakoski, Maaninka, Pohjois-Savo

Joka ikinen kevät pitää käydä koskella kuuntelemassa kevättulvan pauhua ja liukastelemassa jään ja lumen keskellä. Kesällä se on virkistävä retkipaikka. Alhaalla rotkossa puut puskevat naavaa ja on ihana, raikas ilma. Siellä on hyvä hengittää.

Läheltä lähtee Kanjonin kierros, jonne voi painella eväiden kanssa. Lyhyellä patikkapolulla on aika hyvä läpileikkaus Suomen luonnosta, rakennetusta ympäristöstä ja metsätaloudesta. On suojelualuetta, avohakkuuaukeaa ja vanha Lokson pato. Jos tarpoo perille asti kivannäköiseen kylään eli Tuovilanlahteen, niin siellä kannattaa etsiä sataman kesäkahvila.

Helpompi paikka eväsretkelle löytyy naapurikunnan Pielaveden puolelta parin kilometrin päässä Korkeakoskesta. Siellä on LöytynLohen lohilammikko, josta voi onkia itse kalat. Pieni yritys kasvattaa itse lohensa.

1980-luvulla paikka oli mahdoton menomesta, koska keskioluttarjoilu oli silloin tiukasti rajattua ja ihmiset lähtivät autolasteittain bailaamaan keskelle ei mitään. Nykyisin sitä on vaikea uskoa, sillä nyt lohilammikko on leppoisa paikka viedä vaikka lapset onkimaan.

Kevätkissa

. . .  H a u s k a a  p ä ä s i ä i s t ä !