Mustia kesähaaveita

HD Sportster, kuva designspiration.net.

Ford Mustang, kuva 3dblasphemy.com.

Kesämenopelihän se on mielessä! Hirveä pyöräkuume! Tai autokin olisi kiva!

Mulla ei ole autoa ollenkaan, yksi kappale vanhaa moottoripyörää löytyy kyllä. Kesäisin on paljon kaikenlaisia kivoja menoja, ja julkisilla on hieman hankala kulkea joka niemennokkaan. Pyöräni on vuodelta 1971, joten se ei sovi ihan kaikkeen matka-ajoon.




Vakavassa harkinnassa on myös jokin vanhempi auto, ehkä jopa avoauto. Siinä voi tukka hulmuta vapaasti ja kirppiksillekin uskaltaa pysähtyä, jos jotain jännää sattuu löytymään.

Pikaruokaa lihansyöjille

Puh sanoi nalle, nyt on ollut haipakkaa opiskelun parissa! Aika huono yhdistelmä sellainen, että olisi paljon tekemistä mutta haluaisi oikeastaan vaan haahuilla kirjakaupoissa tai mennä vaikka pilkille.

Iltaisin ei ole hirveästi intoa kokata mitään ihmeellistä. Turvauduin vaihteeksi ihmeruokaan nimeltä lasagnette. Aski tätä lihansyöjän pikaeinestä maksaa pari euroa, ja kaveriksi tarvitaan jauhelihaa. Liha paistetaan, siihen sekoitetaan vettä, maitoa ja kastikepussin sisältö, ja koko komeus kaadetaan pastan päälle kulhoon. Juustoa päälle ja uuniin puoleksi tunniksi, sillä aikaa ehtii tehdä salaattia ja huilia. Ehkä maailman helpointa vuokaruokaa. Terveellisyys ja keveys...no, parasta tehdä reilusti sitä salaattia.

Villi perjantai-ilta

Tähän on tultu. Korkkasin juhlajuomaa perjantain kunniaksi, nimittäin mehua omasta sadosta. Tämä on sitä itseään, raikasta, tymäkkää ja aitoa omenamehua. Juhlavaksi juoman tekee Essence-viinilasi.

Harmi kyllä en ole kirjoittanut ylös, montako kiloa meillä oli omenaa ja paljonko niistä tuli mehua. Nyrkkisääntönä on, että kilosta saa noin kuusi, seitsemän desilitraa mehua, mutta sehän vaihtelee jo lajikkeesta riippuen. Me mehustimme pääasiassa antonovkaa, mutta mukana oli makeampiakin makuja.

Mehustus tapahtui marttojen mehuasemalla Viherlandiassa, vanhassa navetassa. Siellä on oma kummallinen, pysähtynyt tunnelmansa.

Veimme siis jotensakin puhdistetut omenat ja kaikki hamstratut, huolella pestyt pullot (ja korkit) mehuasemalle, missä martat hoitivat homman. Omenat kipattiin liukuhihnalle, niistä puristettiin mehu ja se pastöroitiin eli kuumennettiin. Pullot oli sillä aikaa laitettu kuumaan veteen ja sittenpä mehu vain pullotettiin piripintaan. Meillä on niin pieni pakastin ja niin iso kellari, että suurin osa mehusta pastöroitiin ja vain pieni osa ompuista tehtiin tuoremehuksi.

Yleensä syksyn satoa jää aina yli pakastimen pohjalle ja kellarin kauimpaan nurkkaan, mutta tässä on niin hyvää ainetta, että saa nähdä riittääkö sitä vappuun asti...voisinpa sanoa samaa puolukasta, josta alkaa olla vuosikertapurkkeja pakkasessa.

Vieraita odotellessa

 

 

 

Muokkailin vanhaa vieraskirjaani hieman uuteen uskoon. Kannet olivat tuollaista samettimaista mitä liekään. Päällystin kirjan lahjapaperin jämällä ja sipaisin ympärille vielä silkkinauhan, jolla voi sitoa kirjan kiinni.

Kirja on unohtunut pariksi vuodeksi jonnekin kaapin pohjalle...Nyt jokaikinen, joka astuu meidän kynnyksen yli, joutuu taas puukstaavaamaan nimensä kirjaan...mutta tuota on hauska lukea! Niin monet juhlat ja niiden omituiset jatkot, pullakahvit, pikavisiitit sun muut yhdessäolemiset unohtuisivat muuten.

Ai niin, muokkailin hieman ulkoasua heikoilla taidoillani, pitää vielä säätää juttuja...olisi kiva kuulla mille se näyttää eri selaimilla ja näytöillä :)

Omenaherkku

Ystävä kävi kylässä ja sai elämän viimeaikaiset naamalle läsähtäneet tiskirätit tuntumaan, jos ei ihan kevättuulille, niin ainakin siedettäville asioille.

Ystävänpäivän kunniaksi leivoin tasan ainutta makeaa leivonnaista, omenapiirakkaa, jonka osaan. Se on niin helppo ja nopea, että tällainenkin aika kehno jauhopeukalo tykkää tehdä. Ainekset vain sekaisin, vuokaan ja vuoka uuniin.

Omenapiirakan pohja:
1 dl sokeria
150 g voita/margariinia
3,5, dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Hiero huoneenlämpöinen voi ja sokeri yhteen. Lisää jauhot, joissa on leivinjauhe. Taputtele taikina piirakkavuokaan (halkaisijaltaan noin 23 sentin vuoka on passeli).

Täyte:
1 dl sokeria
1 purkki maitorahkaa
1 dl kermaa

Sekoita kerma ja rahka. Lisää sokeri ja sekoita, älä vatkaa. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle. Raasta päälle omenaa ja ripottele kanelia. Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia, anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Juu-u, tässä on sokerin ja rasvan suhde kohdillaan. Itse korvaan kerman yleensä maidolla ja toisinaan laitan täytteeseen mukaan kananmunan, jos maito-maitorahkaseos vaikuttaa liian löysälle. En ole koskaan raastanut omenaa, vaan laittanut valmiiksi pakastamiani siivuja. Sellainen parin desin pakasterasia omppusiivuja on sopiva tälle annokselle.

Omenan voi tietenkin korvata millä tahansa muulla, vaikkapa persikalla, nyt kun pässiäinenkin on tulossa. Ei kannata kuitenkaan valita kovin mehukasta täytettä, toivoo nimimerkki punaherukkapiirakka tulvi komeasti laidan yli marjojen omasta mehusta. 

Hyvää ystävänpäivää!

 

Puhdas keittiö

Kuiva-ainekaapista löytyi kuolleita ökkömönkiäisiä, yäk!!!

 

Nyt pitää etsiskellä kuiva-aineille sopivia purkkeja. Aloitin homman lähikaupasta ostamalla Elovenan juhlapakkauksen, sehän tuli ihan täsmätarpeeseen...

Sitten ostin kokeeksi Kiillon Helea-keittiösaippuaa, jolla pitäisi puhdistua keittiössä kaikki, kätösistä alkaen. Tuoksuksi otin greippi-rosmariinin, sillä suosikkituoksuani appelsiinia ei ollut kaupan hyllyllä kuin näytepakkauksena. No, ei tuo greippikään ole paha. Tuote on kotimainen ja itse asiassa se on valmistettu Keski-Suomessa. KiiltoCleanin tuotantolaitos on Hankasalmella. Kuvat ovat yritysten sivuilta.

Nappikauppaa

 

Napit ovat lopultakin yhdessä paikassa. Päällystin pingviinisalmiakkipurkin sekä vitamiiniporetabletteja sisältäneitä tuubeja valkoisen kontaktimuovin jämäpaloilla ja teippasin kylkeen laatikonpohjilta löytyneitä kirjaintarroja. Kanteen voisi liimata vielä napin tai minihakaneulan markkeeraamaan, että mitä sisältä löytyy.

Isommassa on vaatteiden varanappeja yhä kiinni pesuohjelapussaan tai muovipussukassaan, ja niihin olen tussilla kirjoittanut mistä vaatteesta nappi on. Pelottavan järjestelmällistä, mutta ne kerrat kun on ollut ompelustöitä, niin on ollut helppoa löytää sopiva nappi :)

Pilko, paista, heitä, mausta

Ja tänään sitten märkäruokaa...tein pitkästä aikaa ratatouillea, eli pilkoin munakoisoa, kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia (tomaatit voi kaltata, tosin jos on hoppu niin kuoret voi lusikoida syödessä lautasen reunallekin tai yksinkertaisesti syödä), paprikaa ja valkosipulia. Käytin kaiken vuorotellen oliiviöljyssä kuumalla pannulla ja heitin sitä mukaa pataan.

Lopuksi maustoin ja lisäsin vielä papuja. En ole mikään intohimoinen kokkailija, vaan pidän tuollaisista helpoista ja nopeista peruseväistä. Leipää, riisiä tai ohraa vielä kaveriksi, a vot. Hyvää tuli.

Sarpanevan pata on kirppislöytö. Hoksasin sen viime kesänä viimeisellä aukiolominuutilla, eikä juuri tarvinnut miettiä sillä hinta oli kohdillaan verrattuna esmerkiksi huutonettiin. Pidän padan puukahvasta, jolla on helppo kantaa pataa, nostaa kantta ja kiskoa uunissa lähemmäksi. Pata on kuitenkin sen verran iso ja raskas, että sitä on mielestäni hankala käsitellä pienen sähköuunin ritilällä. Uuniruokaa tehdessä se onkin uunin pohjalla, ilman ritilää. Pari kertaa olen ollut lähellä vetää sekä ritilän että padan lattialle, joten antaa olla.

Kuivamuonaa

Parhaat sisustuselementit ovat syötäviä!

Kuivattelin syksyllä omenaa aluksi perinteiseen tapaan tökkimällä siivuja grillitikkuihin, joita puolestaan virittelin kuiviin ja pölyttömiin paikkoihin. Lopulta tikkuja oli siellä täällä pitkin pientä kämppää, mikä alkoi olla hankalaa. Ostin siis pienen kuivurin ja surruttelin sillä suppilovahverot ja omenasiivut purkkeihin. Johan alkoi lyyti laulaa!

Osa omenasiivuista kävi testin vuoksi sitruunamehukylvyssä ennen kuivattelua. Väri on pysynyt vaaleampana, mutta maku jäi turhan kirpeäksi. Omput ovat jo itsessään aika happamia, sillä ne ovat antonovkaa. Sitruunaiset omenasiivut syön myslin ja jogurtin seassa, tavis-siivuja rouskuttelen karkkina. Kourallinen omppua pitää lääkärin kaukana, tai jotain.