Taitomaa

Löytyi kiva nettipuoti, Taitomaa. Siellä käsityön harrastajat ja ammattilaiset kauppaavat töitään. Mukavasti tuhraantuu aikaa ihan vain katsellessa, mitä kaikkea ihmiset tekevät ja myyvät.

Jos on tarvetta ostaa (tai myydä) koruja, shamaanirumpu, visakoivuinen kello, käsintehty muistikirja, sieniveitsi, palmikoidut suitset hevoselle, hääkrääsää, virkattu patalappu, kassi tai reki moottorikelkalle, niin tuolta löytyy. Sivuilla on myös pieni keskusteluosio, blogi ja osaajapörssi.

Luulin nimen perusteella puodin liittyvän jotenkin Taito Shopeihin ja käsityökeskuksiin, mutta ei. Taitomaa on kahden yrityksen omistama ja idean äidiksi mainitaan eräs omistajista, Maija-Liisa Ihanus.

Ai niin ja hyvää vappua ja Katen ja Williamin hääpäivää!

Taejjekaappa

Jenni Linnoven teekuppi ja kannu. Kuva kukkura.fi.

Törmäsinpä netissä sellaiseen kuin taidekauppa Kukkura. Se myy pohjoissavolaista taidetta ihan kaikelta kulttuurin kirjolta. Voi tilata muusikon juhliin, valokuvateoksen kotiin tai hankkia kouluttajan työpaikalle. Taustalla on jo päättynyt Sarka-hanke, joka kehitti pohjoissavolaista gyldyyriä ja luovia aloja.

Seppo Rissasen (OlkiQ) iso pellavavati, kuva kukkura.fi.

Mitäs sieltä löytyi...Varkautelaisen konstruktiotekniikan insinööri Seppo Rissasen OlkiQ-vadit ja sermit ovat mielenkiintoisia. Ne on tehty Rissasen itsekehittämällä tekniikalla oljesta ja pellavasta.

Säyneisellä asuva, Suomen hauskin pianisti Jouni Somero myy perhe- ja koululaiskonsertteja. Olen käynyt joskus hänen konsertissaan ja hirnunut vedet silmissä, kun Somero on valottanut klassisen musiikin historiaa.

Enpä ollut tätä ennen kuullutkaan siilinjärveläisestä Jenni Linnovesta, jolla on kivaa keramiikkaa ja myös muiden käsityöläisten tuotteita myyvä studio Pöljällä.

Taidetta voi hakea osastoittain tai myyjät-listalta. Myyjän nimen alta löytyy näyteikkuna, jossa esitellään tuotteet, ja henkilökuvassa kerrotaan lisää tekijästä. Osalta löytyy myös omat kotisivut. Joissakin teoksissa on valmiiksi hintatiedot, ja kaikille kulttuurintekijöille voi lähettää sivujen kautta tarjouspyynnön.

Tällainen taidekauppa on hieno ja mielenkiintoinen juttu, mutta pöh, selailu sekä tekijöiden ja tuotteiden haku voisi olla sujuvampaakin. Ärsyttävää klikkailla sivuja edestakas. Jostain syystä nämä EU-hankerahoilla tehdyt sivustot ovat aina mahdollisimman kömpelöitä.

Zombeja ja Darcy

Hui. Viitaten edelliseen postaukseen sinäputki on itse asiassa täynnä enemmän ja vähemmän pelottavia zombi-pätkiä. 

En tiennytkään, että zombien lisäksi myös vampyyrit on sotkettu näihin kuvioihin mukaan. Mr. Darcyn salaisuus selviää...ja mr. Darcy sellaisena kuten haluan hänet ajatella. 

Mmmh. Mr. Darcy. Suklaarasiat valmiuteen ja häiriötekijät pihalle reippailemaan, oli keli mikä hyvänsä, sunnuntaina 26. joulukuuta. Kello 10 alkaa nimittäin perinteinen Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton Yle Teemalla. 

Ei hattuneuloja, eikä sitten itketä

Amma esitteli taannoin ällistyttävän kirjan Elisabeth Bennetistä antamassa pataan zombeille, ja haluaisin lukea kirjan ainakin nähdäkseni kunnolla sen kansikuvan.

Haluaisin nähdä kyllä ihanaa janeaustenia myös tällaisena versiona, pitkänä elokuvana.

Töytäsyhuopikkaat

Harmin paikka, ettei minulla ole nyt tarjota valokuvaa ihanista huopikkaistani!

Lapsuudenkodissani on pihasauna, ja sinne kipaistiin pentuna punaisilla huopikkailla. Pikkuiset punaiset saappaani ovat olleet viime vuodet aitan vintillä säilössä. Hieman ihmettelin, kun niihin ilmestyi hassuja koloja. Pikkulinnut olivat päässeet vintille ja nokkineet niistä villaa pesäntarpeiksi. Eihän hiiri tai rotta voi saada aikaan sellaisia teräviä pikkukoloja..? Nokanjälkiä, aivan taatusti.


Hypistelin tänään kaupungilla Lahtisen huopikkaita. Jämsäläinen, 1921 perustettu tehdas kertoo sivuillaan verkkokaupan olevan työn alla, ja etusivulla varoitetaan että kova kysyntä voi viivästyttää toimitusaikoja. Tehtaanmyymälä on jouluun asti avoinna lauantaisin.


Aki Choklatin suunnittelemissa huopikkaissa on kivoja malleja, mutta meikäläiseen iskee silti eniten perinteinen, pitkävartinen huopikas. Juuri sellainen sopiva talven töytäsysaapas, eli kenkä jonka saa nopeasti jalkaan tai pois. Jos heittäydyn ahneeksi, niin haluaisin kahdet lahtiset: fiinit sisätohvelit ja talven töytäsyt.

Yritin kyllä, mutta en pysty kirjoittamaan huopikkaista ilman tätä kappaletta. Pahoitteluni. Se nimittäin jää päähän soimaansoimaansoimaan...

Retrorautaa

Suomeen on tullut ruotsalaisten nettihuutis Tori. Tutustumisreissun perusteella sivuston kategoriat ovat simppelit ja ilmoituksia voi selata maakunnittain. Kivaa on sekin, että Torille voi laittaa osto- ja vaihtoilmoituksia.

Selailin Keski-Suomen ilmoituksia, ja silmään pisti runsas määrä moottoripyörä- ja mopotarvikeilmoituksia. Sehän tietää sitä, että kevät on todellakin tulossa! Lööpeissä oli lupaus vieläpä lämpimästä keväästä! Jei!

Jos esimerkiksi loton jumala ymmärtäisi lopultakin muistaa tätä vaatimatonta torppaa ja sen asukkaita köyhyyden kurimuksessaan, niin hankkisin heti mieluusti...

 

 

 ...Moto Guzzi V7 Classicin. Se on rento retropyörä, hyvännäköinen yhdistettynä hyvään tekniikkaan, sinänsä edullinenkin, eikä sitä ole kuin suitsutettu kaikissa lukemissani arvioissa. Kuulemma oikein mukava ja leppoisa ajettava. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee. Kuvat ovat Moto Guzzin sivuilta.

Toinen hyvin kiinnostava vaihtoehto olisi sisarmalli Cafe Classic, jossa on tyylikästä cafe racer -henkeä. Tyylin juuret juontavat jonnekin 60-luvulle nuorisokulttuuriin alkuun, kun jannut vetelehtivät kahviloissa ja ajoivat välillä kilpaa. Cafe racer tarkoittaa siis pyörää, jota on modattu nopeaksi ja hyvin käsiteltäväksi kilparatsuksi. Ulkoasulla ei ole (ollut) niinkään väliä, kunhan kulkee kovaa.

Racerit olivat 70-luvulla suosiossa, ja ovat retromallien perusteella taas palanneet suosioon. Minulla on tallissa ehta vintagepyörä 70-luvun alusta, jonka myymistä olen harkinnut, mutten raaski sittenkään. Uskomatonta, miten kasaan rautaa voi kiintyä.

Ja viikon urbaaniäänenä lopuksi Harley-Davidson Fatboyn lätkytystä. Kesä! Nähdään pian!

Unelmien ostoslista

            

Kotiin pitäisi hankkia uusi työvalaisin.

Tällainen vuonna 1937 suunniteltu arkkitehtivalaisin L-1 ei olisi tyyliltään ollenkaan hassumpi. Sen hinta vain ei puhuttele, alumiiniväri maksaa uutena noin 200 euroa.

Marimekon Hyvässä seurassa -sarja on kanssa kovasti mieleen.

Etenkin teekannut ovat kutkuttaneet jo jonkin aikaa silmää. En vaan osaa päättää, kummasta pidän enemmän: valkoisesta Oivasta vai mustavalkoisesta Siirtolapuutarhasta.

 
Samoin saman sarjan Siirtolapuutarha-kulho on symppis. Meille ei vain varsinaisesti tarvita enää yhtään kippoa lisää...

     



Pidän myös saman sarjan lautasestakin.
Tosin lautasia on kyllä kotona jo tarpeeksi... 

                       

Iittalan Kastehelmen palaaminen tuotantoon oli kiva yllätys. Kotona on ainakin muutama astia tästä sarjasta. Siirtolapuutarhan pallukkakuvio on muuten varsin samanhenkinen Kastehelmen kanssa.

Harri Koskisen Block, luultavasti valkoisella johdolla, olisi joskus kiva omana.

Mutta jos jotain pitäisi näistä valita, niin uusi työlamppu olisi tärkein ja tarpeellisin. Mie olen hamstrannut jo aika lahjakkaasti meidän niukat säilytystilat täyteen, joten tarvitsemme pikemminkin isomman asunnon tai julman kaappientyhjennysoperaation...ehkä mun pitäisi päästä töihin johonkin astiakauppaan, niin saisin tarpeeksi niistä.