Aroomista rautaliuosta

Vanhoja pulloja ohikulkumatkalla leppävirtalaiselta kirppikseltä. Aroomisesta rautaliuospullosta ei ikävä kyllä saa korkki-korkkia auki ilman väkivaltaa...sisällä olisi kuivahtanut tilkkanen. Terveydeksi!
 

Mööpelileikki

Iltaisin on hauska kuntoilla kevään hittilajin tahtiin. Sen nimi on mööpelileikki. Siinä tyhjennetään lipastot ja kaapit, raahataan huonekaluja ympäriinsä, täytetään lipastot ja kaapit...ja huomataan, ettei huonekalujärjestys miellytä vieläkään. Sori vaan, alakerran naapuri.

Vaihdoin työpöydän ranskalaisen parvekkeen edestä seinän viereen. Paikka olisi muuten ihan hyvä tuossa noin, mutta pöytä jää seinästä varttimetrin päähän, mikä on ärsyttävän iso rako. Pienestä se olisi kiinni, mutta patterin säätönamikka on juuri hilkun verran liian iso. Minkä ihmeen takia ne säätönamikat ovat niin isoja? En viitsisi runnoa pöytää enkä patteria.

 

Ostin joskus joutsalaisesta pikkuputiikista yrittäjän itsetekemän kaulakorun, jota en ole kuitenkaan osannut käyttää. Meneehän se noinkin, työpöydän avaimenperänä.

Kiinalipasto vaihtoi paikkaa työpäydän kanssa ja on nyt siis ranskalaisen parvekkeen kohdalla. Mutta kun ei oikein hyvä noinkaan. Ronttaan lipaston ehkä kesäksi varastoon, että saan parvekkeen oven helposti auki.

Hetkiä-verho näyttää kuvassa jotenkin niin pienelle. Vanhassa kämpässä se tuntui täyttävän koko seinän. Pitänee iskeä kangas kehyksiin ja ripustaa tauluksi. Työpöydän yllä olisi tilaa, eikö totta?

Kukkia ja tv-päivällinen

Sain lahjaksi kivat Muurlan tuikkujalat.

Kiinanruusun uudet lehdet...

Uusi tv! Jee! Ainakin aluksi se on kaapissa.

Makuuhuonekatsaus

Puunpalikka Varpaisjärveltä, Älänteeltä

H&M-tyynynpäällinen, ällistyttävän pehmeä ja mukava

Äidin virkkaamaa pitsiä. Ja meikäläisen kirjailuyritystä...

Pieksämäkeläiseltä kirpparilta löydetty lakana, jonka pitsistä otettu malli.

Pintavetoputket säästävät seiniä poralta!

Rakas matkamuisto: italialaisen ystäväni isoisän askartelema hyrrä.

 

Palkkakrapula

Aluksi olin tiukkana ja laskin ruutupaperille mitä tarvitsen, suunnittelin minkä verran laitan säästöön kuussa ja mitä hankin missäkin vaiheessa.

Päätin etten riehannu, vaikka olenkin päässyt nauttimaan asiasta, joka on Jari Tervon mielestä suomen kielen kaunein sana: kuukausipalkka. 

Kuvitelkaa Tervo lausumaan se haaveillen lempeällä äänellä, silmät kiinni.

Ja sitten mä menin huutonettiin.

 

Helena Tynellin Riihimäen lasille suunnittelema aurinkopullo on sellainen, että se on kärsinyt mielestäni jo inflaatiota - sitä on näkynyt ihan kaikkialla. Ihailin sitä aina eräässä kodissa, missä se välkkyi ikkunalaudalla. Ja nyt...no, minullakin on sellainen.

Poden pientä morkkista, koska minunhan ei pitänyt sortua ja maksoin siitä ehkä liikaa, mutta toisaalta. Ehkä näiden keräilyarvo säilyy ja joka tapauksessa se on kaunis.

Joulupuu

...on kohta syöty, joulu on jo takana...namusia ripustettu onpi risujen oksille...
Ilman muuttoa joulusuklaapuu kestäisi kai ainakin pääsiäiseen asti, koska sen verran suklaatia on tullut nautiskeltua, ettei se oikein enää uppoa. Yöh, tulee paha olo jo ajatuksestakin.
 

Käsi ylös, kenen lapsuudenkodissa tämä kuva on ollut tai on edelleen kodissa, muodossa tai toisessa? Olen nähnyt suojelusenkelin ainakin erilaisina julisteina, postikortteina ja kanavatöinä.

Oma suojelusenkelini on yksivuotislahja mummultani, josta minulla ei tämän lisäksi olekaan juuri muita muistoja. En muuten harrasta enkelijuttuja, mutta tämä on rakas. Sen ihanuutta lisää se, että kuva on teipattu kirkkaalla teipillä pohjaan, ja taulun ripustuslenkki on valkoista paksua villalankaa. Voin kuvitella, miten mummu (tai ehkä äitini tai isosiskoni apuna) on kehystänyt kuvan itse ja sitonut ripustuslenkin. Käsityön jälkeä :)

Selviytyminen kylmistä öistä

Kah! Yksi huone eli makuusoppi on jo ihan asuttavassa kunnossa. Melkein kaikki muuttolaatikotkin on jo purettu. Ja ylimääräiset matot on hienosti rutattu sängyn alle, ettei sinne vain jäisi vahingossakaan tilaa möröille.  

Rakas tunisialainen villamatto lämmittää mieltä ja varpaita joka aamu, ja pakkasöinä paksu silkkipeitto on maailman paras. Että ähä ähä talvi ja typerä kylmä kerrostalo, mikäs tässä ollessa, kun kuumaa glögiäkin riittää vaikka maailmanlopun yli.

p r e s t o

Lopultakin arkistokaappi pääsi kellarista käyttöön! Keittiön nurkassa nököttävä kaveri kätkee sisälleen kaikenlaista tavaraa trangiasta kenkiin. Lisäksi siihen voi kiinnittää magneeteilla kaikenlaista muistilappusta.

Löysin kaapin kirppikseltä parillakympillä. Harvoin tulee sellaista oloa, että jokin kirkuu minulle "osta!osta!vauhtia!", posket punehtuvat, vilkaisen vaistomaisesti ympärilleni onko mahdollisia kilpailijoita kenties lähimaastossa, katsastan kunnon muka-välinpitämättömästi-mutta-kun-ne-posket-hehkuvat-ja-sydän-läpättää ja sitten tuuletan mielessäni villisti, kun kauppa on tehty ja se on minun. Se on mielestäni ihan hyvä tapa hankkia huonekaluja, se että jokin syttyy sisällä. 

Roskisprinsessa

Olisi ehkä helpompaa jos vain sanoisin naapureille, että jos he ovat heittämässä jotain vanhaa ehjää tavaraa pois, niin antaisivat minun katsoa ensin. Dyykkailin taas omasta roskiksestamme. Täysin ehjä tapaus. Sisällä on tuollaista jotain pinttynyttä likaa, joka tosin hälveni huomattavasti muutamalla etikkapesulla. Kyllä taas nolotti, kun hiippailin roskikselta pois kattila sylissä ja naapuri tervehti ja hymyili jotenkin erikoisesti, mutta ehkä minä vain kuvittelin.

Kesän alussa noukitut lautaset ovat palvelleet muuten esimerkiksi itikkasavujen alusina.

Täkki

Voi hyvä jyssäys, hyvä etten huutanut ääneen kun löysin elämäni ensimmäisen silkkitäkin kirppikseltä! Ja vielä juuri toisen niistä toiveväreistä mitä olen aina toivonut löytäväni - kullankeltaisen! Toinen suosikkiväri on turkoosi. Peitossa on tahroja, mutta muuten se on mainiossa kunnossa. Koepäiväunien perusteella peiton alla nukuttaa erittäin makeasti.

 

Aikamoinen rauta

En ole vuosiin käyttänyt rannekelloa. Olen kadottanut ties kuinka kelloa ja osa on tuntunut kamalan ikävälle ranteessa - ahistaa, hiostaa, vaikka mitä.

Nyt soi eri ääni. Otin nimittäin aarteeni käyttöön: ukkini vanhan kellon. Ranneke on uusittu. Koneistossa ei ole pattereita, vaan se vedetään tuosta mutikasta. Vanha kunnon leijona on nettisurffauksen perusteella ehkä 60-luvulta. Tästä en ole varma, mutta en ole löytänyt vielä kellosepänliikettä, jossa sattuisi olemaan juuri silloin paikalla vanhoista kelloista tietäviä.

Ukin kello ratkaisi senkin ongelman, että kun pitäisi tietää kellonaika, niin ensin pitää kaivella kännykkäpussi laukusta ja sitten sihristellä kännykän näytöstä kellonaikaa. Etenkin aurinkoisella säällä kellonaika voi siltikin jäädä arvoitukseksi tumman värinäytön vuoksi (voi että kaipaan kännyköiden vanhoja nestekidenäyttöjä, niistä näki aina kaiken selvästi).

Nyt vilkaisen vain rannettani! Uskomattoman kätevää ja nopeaa!

Naapurin roskat

Ehjät, hieman kuluneet astiat lojuivat taloyhtiön roskiksessa. Viisi tuollaista mitä lie lautasta ja yksi ihan soma Rörstrand, pari kuppia. Ukon kanssa ongimme ne pois ja yritimme vilkuilla, onko kukaan naapureista näkemässä.

Ovathan ne kuluneita, eivät ihan makuuni, mutta ne ovat täysin ehjiä! Jos en laita lautasia kukkien aluslautasiksi tai keksi jotain muuta, kiikutan ne lähimmälle kirppikselle, joka on ehkä noin kilometrin päässä.

Taloyhtiön roskiksesta olemme ottaneet joskus paketillisen uusia keraamisia kiuaskiviä. Makuuhuoneessamme on naapurin vanha keittiön parketti, joka olisi kai sekin joutunut muuten roskiin. Sepä vasta olisikin ollut jotain, kantaa parketit sekajätteistä.

Marketin jätepisteen lasinkeräysastiaan meinasin kerran tippua kokonaan, kun otin sieltä tällaisia talteen kupposia, myös sinisiä. Ne ovat hyviä vesivärikuppeja.

En ole mikään periaatteellinen dyykkaaja, mutta pidän silmäni auki. Ja toki tarkistan kaikki jätelavat, koska siellä voi joskus olla jotain muutakin kuin romua ja rottia. Kerran ukkokultani bongasi minulle jätelavalta Jopon. Se ikävä kyllä varastettiin heti, kun olin kunnostanut sen.


Mitä sinä olet löytänyt roskiksesta, jätelavalta tai muuten vain ilmaiseksi? 

Kahvia ja pupunen

Tuppasi väsyttämään, joten kiehautin mutteripannulla kunnon iltapäivämokat. Espresso (ja reippaasti sokeria) maistui hyvälle Vuokko-kahvikupposesta, jota Arabia on valmistanut 1958-1968. Koristeen suunnittelija on Raija Uosikkinen.

Olen tykännyt tästä sarjasta ihan lapsesta asti, sillä lapsuudenkodissa on muutama astia. Sokerikko oli ensin (lapsuuden) nukkekodissani erittäin kätevänä kylpypaljuna...mistä se yleni kotoa poismuuttaessa ihan virallisiin sokerintarjoilutehtäviin. Ettei se tuntisi olevansa kamalan yksinäinen, niin olen hankkinut toisen sokerikon, kermakon ja pari kuppia tasseineen kaveriksi.

Keltainen möykky kupin takana on suklaapupu, teen kaikkeni ettei niistä tule samanlaista riesaa kuin citykaneista. Näillä eväillä kyllä taas jaksaa. Kofeiini-sokeritärinä loppuu ehkä jo aamuun mennessä.

Latvassa syvissä unissa

Onkohan olemassa yhtään suomalaiskotia, jossa ei olisi Marimekkoa muodossa tai toisessa? Oikeasti? Meillä sitä on jokaisessa huoneessa. Se on soluttautunut niin, ettei asiaa edes huomaa ellei ala tosissaan katsella ympärilleen.

Tykkään Teresa Moorhouse Latvassa korkealla -kuosista, sillä se on raikas ja siinä on niin ihania vihreitä. Kaverina on Maija Isolan Dombraa.

Punainen täkki on vanha silkkitäkki, joka odottaa pujottamistaan pussilakanan sisälle. Vanhat täkit ovat koko ajan käytössä. Kaikki muut peitot mitä meillä on, ovat tavalla tai toisella hirveän epämukavia nukkuessa, ja aina ollaan jouduttu toteamaan että vanhassa vara parempi. Jos tuollaisia tulisi yhtä hyväkuntoisina kirpparilla vastaan lisää, niin ei olisi lainkaan hassumpi juttu.

Keltaista, vihreää

 

 

Joo tiedän, että vielä on talvea jäljellä, vielä on pakkaspäiviä...mutta tänään nollakelissä tuoksui mukavan keväiselle! Tein pari kevätostosta: uusi kirpakankeltainen tyynynpäällinen sekä kylvömultaa. Kauppalistalta unohtuivat sipulit (itsekasvatetut loppuivat juuri), ja vihreä tee. Teepusseja pidän tuollaisessa vanhassa lady-kahvipurkissa, jonka olen monta vuotta sitten ostanut vanhan tavaran liikkeestä.

Vihreä on kuulemma tänä keväänä edelleen muotia, mutta uusissa sävyissä. Siinä värissä onkin paljon mielettömän kauniita sävyjä, ja itse asiassa ihmissilmä erottaa parhaiten vihreän eri sävyt. Minua tämä trendi ei haittaa yhtään, koska vaatekaupassakin suunnistan sen mukaan missä näkyy vihreää vaaterekillä.

Sotilas ja kukat

 

  

  

  

  

  

  

  

Kansakoulukaapin päällä on vanha armeijan kypärä ja kukilla koristeltu iso peltipurkki. Jostain syystä kylässä käyvät miehet haluavat usein kokeilla kypärää päähänsä, ja kukkapurkki on vetänyt naisia puoleensa. Kypärä on ukon hankinta varmaankin armeijan ylijäämämyymälästä, ja purkki minun löytö kirpparilta.

Purkin kannessa ja kyljessä on rödsildre (sinirikko?). Kyljessä komeilevat gullmyrklegg (kultakuusio), lodnemyrklegg (karvakuusio), reinblom (lapinvuokko), fjellsyre (hapro), bergfrue (tunturirikko), bergveronika (varputädyke) ja tuesildre (mätäsrikko).

Kukkien nimet ovat norjaksi. Niitä kuukkeloidessa tie johti usein luontokuvaaja Jorma Jalaston kotisivuille, joille hän on listannut Ruijan kasveja. Osasta löytyi tieteellinen nimi, jonka avulla suomennoskin löytyi. Tuosta sinirikosta en ole ihan varma, sehän on punainen? Olkoon punarikko.