Suklaa on syysillan ilo

Jäin koukkuun Pirkan puolukkasuklaa-kekseihin, ovat turhan hyviä. Kun avaa pussin, niin ilmassa häivähtää kiva puolukan tuoksu, ja muutaman kun natustaa, niin suussa tuntuu mukavan happamalta. Mmmmh.

Erään makaronilaatikon tarina

Otetaan pötkö (500 g) ylämaankarjan jauhelihaa. Hyvätuuli Highland on kolmen tilan kimppa Jäppilässä, Pieksämäellä. Mielenkiintoista, että he laajentavat omaa toimintamalliaan franchising-periaatteella. Hyväntuulista lihaa kaiken tän lihantuotannon ongelmien keskelle!

Mietitään hetki, että niin, näitä astioita ei sitten enää valmisteta Heinävedellä, joten toivottavasti uunivuoka kestää myös meikäläisen kanssa elämisen.

Ripotellaan suolaa ja mausteita silleen sopivasti sekaan.

Oikaistaan hieman maussa ja rasvassa. Vapautetaan kananmuna kuorestaan.

Ai niin, juustoraaste unohtui. Kyllä se silti ihan syötävää oli. Unohdin mainita sipulin ja valkosipulin.

Ruokajuomasuosituksena Jacob's Creekiä vuodelta...eipäs, vaan äipän kotipolttoista, mustaviinimarjamehua!

Hyvin pyyhkii, Vickan o Daaniel!

Siskoille kiitos tuliaisista jätteisolta kirkolta!

Kotiliesi

Aikamoista arjen luksusta paistaa ja keittää kaikenlaista! Elin lokakuusta tammikuun puoliväliin ilman uunia ja kotilieden lämpöä.

Hellaksi otin lopulta Rosenlewin, joka on kait siis Electroluxin halvempi versio. Minua on peloteltu suunnilleen kaikista kodinkonemerkeistä, että miten paskoja ne ovat. Kuikuilin saamieni vinkkien mukaisesti kaupoissa kaikenlaisia todella hienoja ja pitkälti yli tonnin maksavia helloja. Niissä oli vain yksi mutta, ne kaikki olivat minulle hieman liian hienoa tekniikkaa eli kosketusnäppäimillä varustettuja. Nuo tavalliset pyöriteltävät säätönamikat näyttävät paremmilta minun keittiössä, ja tällainen yksinkertainen kokki tajuaa paremmin, mikä levy on päällä. 


Elican noin 30 senttiä leveän liesituulettimen löysin noin 300 eurolla netistä etelälahden toiselta puolen. Toimitus oli nopea ja laite pöhisee hyvin.

Keittiöön tarvitsisi oikeastaan enää ehkä jonkin taulun tai pikkuhyllyn tuonne ruokapöydän luo tyhjälle seinälle, ehkä verhotkin.

Kirppikseltä ostettu mäntypöytä on ollut minulla kohta noin viisitoista vuotta ja melkein joka kämpässä. Sen ajattelin hioa ja maalata joksikin iloiseksi, väriehdotuksia?


Pottukattila on lattialla nurkassa, koska viileäkomero on jo täynnä ruokaa (ja olutta, viiniä sekä kuoharia juhlien jäljiltä, heh). Todella viileä komero näillä keleillä, piti säätää räppänää pienemmäksi!

Tiivistetty aurinko

Äiteen kasvimaalta tuli viime syksynä hirmuinen porkkanasato. Vauhdittaakseen kellarin tyhjentymistä äippä hankki mehulingon ja ilahdutti lapsukaistaan tuliaisilla.

Kylmä porkkanamehu. Oi hyvänen aika, mikä maku, sellainen raikas ja makea.

Näin vaalien alla joku voisi luvata lisäävänsä kotimaista porkkanateollisuutta ja tarjoavansa päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, bingoissa ja vaikkapa aamubusseissa tuoretta porkkanamehua. Suomalaiset näkisivät paremmin pimeässä talvessa, ruskettuisivat kesällä ja hymyilisivät enemmän. Luulin mehulingon olevan kaapissa homehtuva turhake, mutta sehän onkin maailman fiksuimpia keksintöjä! 

Öinen laukaus

Tänään selvisi nurkkakaappia nälkäisen toiveikkaana penkoessa, että mikä oli se kauhea PAMMM eräänä aamuyönä reilu viikko sitten, kun heräsin säikähtäen ja kuuntelin hiljaista taloa sydän läpättäen. Luulin, että sota syttyi, sillä näin jotain hyvin jännittävää vakoilujännäriunta.

Säilytä kylmässä, förvaras i kyl. Pienen präntin lukeminen ei ole koskaan yliarvostettua. Löytöhetkellä taikina alkoi olla jo hieman kovettunutta..!

Halko

Syksyisin tarvitaan halkoja ja sieniä varastoon, miksei myös sienihalkoja! Hain tänään siitakesienihalon postista. Mukana tullut lappunen kertoi, että siitä saattaa saada satoa kolmekin kertaa. Jännittävää! Mikään keittiön kaunotar tuo ei ole, mutta hauska kokeilu taatusti!

Terävä veitsi pitää kokin iloisena

Hankin keittiöön kaikenlaista pientä tarpeellista tilpehööriä, joista tärkeimmät ovat tässä: uusi kokkiveitsi ja puinen leikkuulauta.

Aikomus olisi vaihtaa veitset hiljalleen halvoista ja nimettömistä vähän terävämpiin ja kestävämpiin tapauksiin. Victorinoxin ja Fiskarsin veitsistä ajattelin etsiä käteen sopivimmat. Kunnon veitset, hyvä mieli.
 

Kahvitauko

Ei harmita enää ollenkaan, etten ostanut Klaus Haapaniemen kuvittamaa Pauligin kahvipurkkia, saati sitten Sanna Annukan. Sen sijaan olen oikein iloinen, että sattumalta kaupassa näin tämän!

Sanna Manderin kuvittama purkki on kauniinvärinen, mukavan retro eikä Pauligin logo iske liikaa silmään sen kyljestä. Nyt tarvii enää kaivaa keitin esiin kaapista tai hakeutua eläkeläisjuhliin, jonne voisi viedä arpajaispalkinnoksi paketin Juhla Mokkaa.

Kolajuomaa

Maistuu ihan Rio Colalle ja kiva tölkki! Myös muut maut ovat hyviä. Nams.
 

Pikaruokaa lihansyöjille

Puh sanoi nalle, nyt on ollut haipakkaa opiskelun parissa! Aika huono yhdistelmä sellainen, että olisi paljon tekemistä mutta haluaisi oikeastaan vaan haahuilla kirjakaupoissa tai mennä vaikka pilkille.

Iltaisin ei ole hirveästi intoa kokata mitään ihmeellistä. Turvauduin vaihteeksi ihmeruokaan nimeltä lasagnette. Aski tätä lihansyöjän pikaeinestä maksaa pari euroa, ja kaveriksi tarvitaan jauhelihaa. Liha paistetaan, siihen sekoitetaan vettä, maitoa ja kastikepussin sisältö, ja koko komeus kaadetaan pastan päälle kulhoon. Juustoa päälle ja uuniin puoleksi tunniksi, sillä aikaa ehtii tehdä salaattia ja huilia. Ehkä maailman helpointa vuokaruokaa. Terveellisyys ja keveys...no, parasta tehdä reilusti sitä salaattia.

Krassia

Laitoin joskus viime viikon puolivälissä talouspaperille vihanneskrassia kasvamaan, ja nyt olen pari päivää saanut tuoretta vihreää leivän päälle. Huimaa, hyvää ja halpaa! Voileipäkrassia pitäisi kylvää useamminkin, kun edes meikäläinen ei tyri sen kasvatuksessa.

Lisäksi tämän kasvin hienous on se, että sitä varten ei tarvitse penkoa ensin kaappeja, olisiko jossain sattumalta vielä hieman multaa jäljellä. Sille riittää talouspaperin palanen. Itsehuijausta, mutta tätä ripottelemalla kasvamaan saa helposti hyvän onnistumisen tunteen ja ihanaa uutta vihreää huusholliin. Tuli todistettua sekin, että siemenet itävät ihan hyvin, vaikka laatikon pohjalta löytyneen, avatun pussin päiväys olisi 2003. Siis parasta ennen.

Keltaista, vihreää

 

 

Joo tiedän, että vielä on talvea jäljellä, vielä on pakkaspäiviä...mutta tänään nollakelissä tuoksui mukavan keväiselle! Tein pari kevätostosta: uusi kirpakankeltainen tyynynpäällinen sekä kylvömultaa. Kauppalistalta unohtuivat sipulit (itsekasvatetut loppuivat juuri), ja vihreä tee. Teepusseja pidän tuollaisessa vanhassa lady-kahvipurkissa, jonka olen monta vuotta sitten ostanut vanhan tavaran liikkeestä.

Vihreä on kuulemma tänä keväänä edelleen muotia, mutta uusissa sävyissä. Siinä värissä onkin paljon mielettömän kauniita sävyjä, ja itse asiassa ihmissilmä erottaa parhaiten vihreän eri sävyt. Minua tämä trendi ei haittaa yhtään, koska vaatekaupassakin suunnistan sen mukaan missä näkyy vihreää vaaterekillä.

Omenaherkku

Ystävä kävi kylässä ja sai elämän viimeaikaiset naamalle läsähtäneet tiskirätit tuntumaan, jos ei ihan kevättuulille, niin ainakin siedettäville asioille.

Ystävänpäivän kunniaksi leivoin tasan ainutta makeaa leivonnaista, omenapiirakkaa, jonka osaan. Se on niin helppo ja nopea, että tällainenkin aika kehno jauhopeukalo tykkää tehdä. Ainekset vain sekaisin, vuokaan ja vuoka uuniin.

Omenapiirakan pohja:
1 dl sokeria
150 g voita/margariinia
3,5, dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Hiero huoneenlämpöinen voi ja sokeri yhteen. Lisää jauhot, joissa on leivinjauhe. Taputtele taikina piirakkavuokaan (halkaisijaltaan noin 23 sentin vuoka on passeli).

Täyte:
1 dl sokeria
1 purkki maitorahkaa
1 dl kermaa

Sekoita kerma ja rahka. Lisää sokeri ja sekoita, älä vatkaa. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle. Raasta päälle omenaa ja ripottele kanelia. Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia, anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Juu-u, tässä on sokerin ja rasvan suhde kohdillaan. Itse korvaan kerman yleensä maidolla ja toisinaan laitan täytteeseen mukaan kananmunan, jos maito-maitorahkaseos vaikuttaa liian löysälle. En ole koskaan raastanut omenaa, vaan laittanut valmiiksi pakastamiani siivuja. Sellainen parin desin pakasterasia omppusiivuja on sopiva tälle annokselle.

Omenan voi tietenkin korvata millä tahansa muulla, vaikkapa persikalla, nyt kun pässiäinenkin on tulossa. Ei kannata kuitenkaan valita kovin mehukasta täytettä, toivoo nimimerkki punaherukkapiirakka tulvi komeasti laidan yli marjojen omasta mehusta. 

Hyvää ystävänpäivää!

 

Nami takapotku

 

Clipperin teet ovat niin kivoissa pakkauksissa, että niitä tekee mieli hankkia ihan vain paketin vuoksi. Niitä ei tarvitse piilotella kaappiin.

Sisältökin on namia. Sain tuollaisen wild berry -teepaketin ja sepäs yllätti. Inhoan etenkin ruusunmarjateetä ja suhtaudun muihin marjateejuomiin suurella varauksella. Niiden marjaisa maku tuo mieleeni jotenkin metallin tai muun ikävän maun, jota en osaa kuvailla sitä sen paremmin.

Ensin kielelle tuli marjaisa maku, josta en siis hirveästi pidä. Olin jo irvistämässä että hyihyientykkää, mutta! Suuhun levisi mukavan pehmeä, lakritsainen maku.

Tarkempi vilaus pakettiin todisti etten kuvitellut omiani, vaan mukana on lakritsijuurta. En voi kuin suositella lämpimästi, tämä on hyvää marjateetä!

Kuivamuonaa

Parhaat sisustuselementit ovat syötäviä!

Kuivattelin syksyllä omenaa aluksi perinteiseen tapaan tökkimällä siivuja grillitikkuihin, joita puolestaan virittelin kuiviin ja pölyttömiin paikkoihin. Lopulta tikkuja oli siellä täällä pitkin pientä kämppää, mikä alkoi olla hankalaa. Ostin siis pienen kuivurin ja surruttelin sillä suppilovahverot ja omenasiivut purkkeihin. Johan alkoi lyyti laulaa!

Osa omenasiivuista kävi testin vuoksi sitruunamehukylvyssä ennen kuivattelua. Väri on pysynyt vaaleampana, mutta maku jäi turhan kirpeäksi. Omput ovat jo itsessään aika happamia, sillä ne ovat antonovkaa. Sitruunaiset omenasiivut syön myslin ja jogurtin seassa, tavis-siivuja rouskuttelen karkkina. Kourallinen omppua pitää lääkärin kaukana, tai jotain.