Korusia

Mikkeliläisen Pauliina Rundbergin (klikkaa nimeä) emalikorut ovat ihania. Kokoa-riipukset ovat houkutelleet pitkän aikaa, ja haa, jokin aika minä vaan menin ja hankin valkoista ja vihreää. Siihen loppui haikailu. Lempikoruja tällä hetkellä, ehdottomasti!

Taitomaa

Löytyi kiva nettipuoti, Taitomaa. Siellä käsityön harrastajat ja ammattilaiset kauppaavat töitään. Mukavasti tuhraantuu aikaa ihan vain katsellessa, mitä kaikkea ihmiset tekevät ja myyvät.

Jos on tarvetta ostaa (tai myydä) koruja, shamaanirumpu, visakoivuinen kello, käsintehty muistikirja, sieniveitsi, palmikoidut suitset hevoselle, hääkrääsää, virkattu patalappu, kassi tai reki moottorikelkalle, niin tuolta löytyy. Sivuilla on myös pieni keskusteluosio, blogi ja osaajapörssi.

Luulin nimen perusteella puodin liittyvän jotenkin Taito Shopeihin ja käsityökeskuksiin, mutta ei. Taitomaa on kahden yrityksen omistama ja idean äidiksi mainitaan eräs omistajista, Maija-Liisa Ihanus.

Ai niin ja hyvää vappua ja Katen ja Williamin hääpäivää!

Kermansavi

Tulikivi ilmoitti keskittyvänsä ydinliiketoimintaansa eli tulisijoihin ja luopuvansa Kermansaven astioista. Jos uusi yrittäjä löytyisi, voisi myös keramiikan tekeminen Heinävedellä Etelä-Savossa jatkua.

Noin 4 000 asukkaan paikkakunnalla 50 ihmisen työn loppuminen on kova isku. Yhtiö lupaa sentään, että astioita voi edelleen ostaa ja verkkokauppakin pelaa.

Kuva Tulikivi Shop

Astiat ovat tuottaneet tappiota. Minun täytyy tunnustaa, etten juuri pidä Heinä-sarjasta, siitä pyörylämukista jossa on ruskea yläosa.  Paola Suhosen Saimaa-sarjakin oli myös minusta aika plääh, ne pitsikuviot ovat aika epämääräisiä klönttejä.

Kuva Tulikivi Shop

Kermansavi on profiloitunut ainakin minun pienessä päässä tylsäksi ja epähaluttavaksi, vaikka sen voisi toki ajatella kodikkaana ja rentona. Jostain syystä pyöreät muodot ja pehmeät värit eivät ole sytyttäneet.

Kuinka moni huokaa ihastuksissaan bongaillessaan jotain Oliivi-mukia sisustuslehdissä? Kuinka moni tietää, minkänäköinen kippo se on, eikä sekoita vaikkapa Pentikiin? En läpäisisi itse tätä testiä.


Tuotteet ovat kuitenkin aika kivoja. Tuo kuvan kannellinen Hotpot-pata esimerkiksi kestää ihan mitä tahansa ja siinä voi tehdä ihan mitä tahansa.  

Toppatakki ja kesämekko

Pitäisi hankkia kevättakki, mutta sen sijaan katselen into piukeana toppatakkeja! 

Kuva daigadaigaduu.net

Varpaisjärveläinen Mirka Tuovinen tekee Design by Mirka -nimellä kierrätysmateriaaleista vaatteita. Toppatakit etenkin ovat aivan mahtavia. Tahtoo.

Keittiöliinan kuva daigadaigaduu.net

Design by Mirka -vaatteita myy muun muassa kuopiolainen Daiga Daiga Duu, hauska liike, jonka omistaja Katariina Haapalainen valmistaa myöskin retrohengessä kierrätyskankaista muun muassa kasseja ja kukkaroita. Liike myy omien tuotteiden lisäksi musiikkia sekä Jetin, Polkka Jamin ja Milla Riskun tuotteita. Jeti suunnittelee printtipaitoja, Polkka Jam painaa printtejä Turussa ja ompelee tuotteet Kuopiossa, ja Riskulla on humoristia kortteja.

Kuva daigadaigaduu.net

Toisaalta Mirka ♥ Polka -kellomekko olisi kyllä oiiiikein kiva! Mallistossa on Design by Mirkan mekkomalleja ommeltuna Polkka Jamin Paratiisilintu-kuosista.

Olen huono ostamaan vaatteita enkä uhraa niihin paljoa rahaa. Hankin vaatteet kirpparilta ja halvoista perusliikkeistä. Jokin tuollainen persoonallisempi (ja eettisempi, kun vertaa edullisiin vaateketjuihin) vaate olisi silti kiva hankinta ja varmaan tuottaisi iloa vuosiksi (sana varmaan siksi, etten luota painonhallintakykyihini). Takki vai mekko?

Sisustuskärpänen

Kuten moni varmaan jo tietääkin, niin Jyväskylään avautui uusi puoti. Sisustuskärpänen tekee kierrätysmateriaaleista persoonallisia sisustusjuttuja! Tyynyt näyttävät makeilta.

Liike on Seppälässä Laukaantiellä vanhassa valkoisessa talossa, joka muistaakseni on suojelukohde. Naapurissa ovat muun muassa Tokmanni, Hoplop, SA-kauppa, Citymarket, Seppälän iso kirpputori ja omat suosikkini, teollisuusalueen Ekocenter-kirppikset. 

Muoks. Sen verran vielä ajo-ohjeita, että puoti on myyntipiste Katriinan kaupassa ja tarkempi osoite taitaa olla Sorastajantie.

Pinkki kallo

Kuva www.samirinne.fi

Pistäydyin viikonloppuna Vaajakosken Wanhalla Pajalla ja kah, silmään iskivät Sami Rinteen mukit. Minulla on ennestään musta lepakkosiipinen iso kahvimuki. Pinkissä kallomukissa oli jotain kutkuttavaa. Voisin harkita sellaisen hankkimista työmaalle. Se ei ainakaan sotkeentuisi toisten mukeihin ja olisi vaihtelua talon, kröhöm, aika kamalille mukeille. Hauska muki, parempi työnteko?


Keraamikolla oli ennen studio Jyväskylässä, mutta nykyisin hän työskentelee Helsingissä. Myyntipisteitä näkyy olevan verkon lisäksi pitkin Suomea ja maailmaa.

Miehen tuoksu

Kuka ei haluaisi tuoksua orvokinlehdille, järvituulelle, koivunnupuille ja kevätsateelle? Viitasaarelaisen Max Perttulan, Suomen ainoan parfymöörin, tuotteita myydään muun muassa Jyväskylässä Taito Shop Aiviassa, ja kävin jokunen aika sitten nuuskuttelemassa tarjolla olevia. Olen tässä harkitsemassa After sauna -tuoksua lahjaksi. Kuva on Perttulan sivuilta.

Perttula on jännittävä tyyppi. Hän kiinnostui kosmetiikasta ja kemiasta jo pienenä poikana, ja on koko elämänsä ajan tehnyt kosmetiikkaa. Tuoksutohtori tunnetaan myös epämääräisistä musiikkivideoistaan, joihin kannattaa suhtautua pilke silmäkulmassa. Samoin kannattaa suhtautua myös eroottisiin kalentereihin, joita löytää hänen yrityksensä K-18-osiosta...Oikeasti tämä mies tuntuu tekevän todella kovasti töitä tuoksujensa ja kosmetiikkansa eteen, ja muutamaa tuoksua viedään kansainvälisille markkinoille. Keskisuomalaisuus näkyy muun muassa siinä, että paikalliset kaunottaret esiintyvät tuoksujen malleina. Maxista on tehty dokumenttielokuva 44500 Max. Jos tulee joskus uusintana telkusta, niin kannattaa katsoa. 

Perttula tekee myös tuoksurekonstruointeja, toisin sanoen luo tuoksun kuvailun perusteella. Millainen olisi vaikka oman kodin unelmatuoksu? Itse rakastan ainakin appelsiinin, mintun, sitruunan, savun, kosken ja syksyisen omenan tuoksua.

Töytäsyhuopikkaat

Harmin paikka, ettei minulla ole nyt tarjota valokuvaa ihanista huopikkaistani!

Lapsuudenkodissani on pihasauna, ja sinne kipaistiin pentuna punaisilla huopikkailla. Pikkuiset punaiset saappaani ovat olleet viime vuodet aitan vintillä säilössä. Hieman ihmettelin, kun niihin ilmestyi hassuja koloja. Pikkulinnut olivat päässeet vintille ja nokkineet niistä villaa pesäntarpeiksi. Eihän hiiri tai rotta voi saada aikaan sellaisia teräviä pikkukoloja..? Nokanjälkiä, aivan taatusti.


Hypistelin tänään kaupungilla Lahtisen huopikkaita. Jämsäläinen, 1921 perustettu tehdas kertoo sivuillaan verkkokaupan olevan työn alla, ja etusivulla varoitetaan että kova kysyntä voi viivästyttää toimitusaikoja. Tehtaanmyymälä on jouluun asti avoinna lauantaisin.


Aki Choklatin suunnittelemissa huopikkaissa on kivoja malleja, mutta meikäläiseen iskee silti eniten perinteinen, pitkävartinen huopikas. Juuri sellainen sopiva talven töytäsysaapas, eli kenkä jonka saa nopeasti jalkaan tai pois. Jos heittäydyn ahneeksi, niin haluaisin kahdet lahtiset: fiinit sisätohvelit ja talven töytäsyt.

Yritin kyllä, mutta en pysty kirjoittamaan huopikkaista ilman tätä kappaletta. Pahoitteluni. Se nimittäin jää päähän soimaansoimaansoimaan...

Rouva Fortunalla olisi virallista asiaa

Lopultakin olen a) keksinyt arpajaispalkinnon b) käynyt hankkimassa sen. Joten ta-daa, vuorossa on ensimmäiset blogiarpajaiset!

Halusin jotain paikallista ja keskisuomalaista, käytännöllistä, pikkurahalla saatavaa ja helposti lähetettävää, joten päädyin seuraavanlaiseen settiin.

Anu Pylsy painaa kangasta Joutsassa vanhalla kyläkoululla. Muistaakseni hän tuli tunnetuksi hirviaiheisesta kalliomaalauksesta, jota alkoi painaa tuotteisiinsa. Sittemmin kuosit ovat myös, hmm, nykyaikaistuneet. Tytär Anna tekee omalla Lande by Anna -nimellään maaseutunostalgisia printtejä, kuten vanhoja Zetoreita ja Pappa Tuntureita.

Tarjolla olisi siis kaksi Pylsyn pölyrättiä kevätsiivouksiin sekä iloinen kukkapinssi, Suomen käsityön museosta.

Arvonta tapahtuu seuraavalla tavalla: 
Pistä kommenttia, miten löysit blogini. Entä onko sinulla jotain toiveita, mistä haluaisit lukea, tai muuten vain kehittelyideoita? (En kylläkään lupaa yhtään mitään!)

Osallistumisaikaa on 5.5.2010 saakka. Onneaponneapoks!

Joulu on joka päivä

...esillä ainakin ikkunalaudalla. Jouluna marketista ostetun ritarinkukan lehtiin on tullut punaisia laikkuja. Se taitaa olla niinkin kuvaavasti nimettyä sienitautia kuin punalaikku..!

Nettiselailun perusteella syyttävä sormi kääntyy minuun, kastelen turhan innokkaasti kukkia. Tai ehkä sipuli on sittenkin hieman liian syvällä, tai sipulissa oli jo valmiiksi tauti...Jouluna en todellakaan edes vilkaissut sipulia, kun kymmenkunta valkoista kukkaa vei huomion. Amaryllis on muuten savolaista alkuperää, eli pieksämäkeläisen Partaharjun Puutarhan.

En vain löytänyt tärkeintä tietoa, eli leviääkö tauti muihinkin kasveihin vai onko se vain tämän sipulin oma huoli? Saako taudin häädettyä pois? Tarkoitus olisi lihottaa tästä kunnon joulukukka.


Muoks. Sipulissa oli varmaankin tauti jo valmiiksi, sitä ei saa loppumaan ja se leviää vain muihin amarylliksiin. Näistä asioista tietävä kaveri valisti, ja kertoi senkin että sipulit tulevat valtaosin Afrikasta. Täällä ne vain nakataan multaan, annetaan vähän kasvaa ja myydään. Kaikkea uutta taas tuli opittua.

Sinistä ja punasta

Sain kaverilta kauniin esikon, paljon kiitoksia! Kevään kukista saa vielä enemmän mielihyväaineita kuin...kuin...suklaasta! Tai ainakin yhtä paljon.

Kukkaset saivat pesän turkoosista suojaruukusta, joka on paksua lasia. Astetta hempeämpi väripari on Puttipajan melonintuoksuinen kynttilä ja vaaleansininen KoKo-pikkulautanen. En ole osannut ikinä yhdistää sinistä ja punaista, mutta noissa sävyissä yhdistelmä ei ole lainkaan hassumpi.

Puttipaja on jyväskyläläinen kynttilä-, lahja- ja sisustustavaraliike. Kynttilätehdas on Vaajakoskella, kuten myös tehtaanmyymälä Wanha Paja (joka on niin kiva paikka niin kivassa ympäristössä, että postaan siitä joskus toiste erikseen). Firmalla on tätä nykyä verkkokauppa myös kuluttajille. En osaa sanoa miten tyypillinen ja perinteinen jyväskyläläinen tapa on viedä lahjaksi nimenomaan Puttiksen kynttilöitä, mutta ainakin kaveripiirissä tällaista käyttäytymistä on havaittu usein. Aina on tilaa yhdelle kauniille kynttilälle!

Pellavaiset pehmoiset

Huikea paljastus: meillä ei pedata sänkyä päiväksi. Siihen on monta syytä: laiskuus, iso päiväpeitto ja pieni makuuhuone, eli jo sen laittelu on hankalaa ilman että törmää johonkin, ja mainitsinko jo laiskuuden. Jossain amerikkalaisessa höpöhöpö-näin-helpotat-elämääsi -kirjassakin todetaan, että sängyn peittelyyn menevän ajan voi käyttää paremmin, esimerkiksi kupilliseen kahvia ja päivän lehteen. Itse käytän aamutorkkumiseen senkin ajan.

Päiväpeitottomuuden (kirjoitin tuon sanan kolme kertaa, menikö se vieläkään oikein) etu on siinäkin, että voi ilakoida erilaisilla lakanoilla, joita ei varsinaisesti tule ihasteltua sängyssä iltaisin. Silloin yleensä aletaan nukkua.

Eräät lempparini ovat valkoiset pellavalakanat, joihin investoin pari vuotta sitten. Valmistaja on eteläsavolainen Coconate, joka on erikoistunut kuidunkäsittelyyn. Tuotteet ommellaan Kangasniemellä ja niille on myönnetty avainlippumerkki. Lakanoiden pellavakuitu on käsitelty niin, ettei se enää kutistu. Se myös rypistyy tavallista vähemmän ja on pehmoinen. Ainoa huomautettava on sinänsä kauniissa nauhoissa, joilla kiedotaan pussilakanat ja tyynyliinat kiinni; mie en saa niitä nauhoja pysymään kiinni. Noissa on ihanan pehmoista nukkua ja kesällä ne ovat tosi hyvät ilman peittoa.

Haluaisin jossain vaiheessa (sellaisessa johon kuuluu edes määräaikaisesti säännöllinen kuukausipalkka) hankkia toisetkin pellavalakanat, ehkä mustat/harmaat/pellavanväriset. Hmm. Kotimainen maksaa kiljoonia, mutta työllistää pienellä paikkakunnalla, ja tarkoittaa myös lyhyempiä kuljetusmatkoja. H&M Homen pellavalakanat ovat huomattavasti edullisemmat ja nepparikiinnitteiset. Missä ja miten lie sitten valmistetut. Toisaalta voisi hankkia ne ihan vain vertailun vuoksi. Toisaalta kerta olen jo kerran raaskinut ostaa kotimaista, niin miksen tekisi niin toistekin. Molemmissa nukkuu varmaan yhtä hyvin..?

Vanha kunnon Rokseri

 

 

R-Collectionin katalooki tuli postissa. Moni varmaan mieltää firman pelkästään abien hupparifirmaksi, mutta onhan se muutakin. En pidä automaattisesti koko mallistosta, mutta joka vuosi tulee jotain helmiä. Yksinkertaiset, rennot ja mukavat puuvillavaatteet ovat kestäneet käytössä vuosia pesusta pesuun, ja vihreä maihari ja sen lämmin, pestävä irtovuori ovat pitäneet minut hengissä tämän talven pakkasissa.

Venepääntiellä oleva raitapaita tunnustaa meikäläisen värejä, musta bambutunika on ihana ja pellavayöpuku hupulla (joka on muuten viimevuotista mallistoa) on niin vaahteramäeneemeli-henkistä, että. Se varmaan kauhtuu käytössä mukavan pehmoiseksi.

R-Collection ei ole puhtaasti kotimainen. Materiaalit hankitaan ja leikataan Kajaanissa ja trikoot kudotaan sekä värjätään Suomessa. Vaatteet ommellaan Virossa, mutta onhan se sentään lähempänä kuin esim. Kiina, jos noin ekomielessä ajatellaan.

Äippä design

 

  

  

Maalla mistä tulen, on hyvin tavallista käyttää edelleen kauppakoreja. Etenkin vanhemmilla naisilla on usein kahvipusseista itsetehty kori. Jyväskylässä en ole prismoissa ja cittareissa huomannut samaa (tosin enpä ole hirveästi syventynyt katselemaan, mihin muut pakkaavat ostoksensa).

Äitini on muiden kyläläisten mukana innostunut kahvipusseilusta ja koreja on syntynyt vauhdilla. Hän teki minulle korin Pauligin Brazil-kahvista. Tällaista en ole nähnyt kellään! Arvatkaa, oliko työ haalia pusseja, koska niitä tarvittiin 80 kappaletta kyseiseen koriin. Onneksi kaverini on ollut töissä ravintolassa, jossa kyseistä kahvia juodaan, ja sieltä sain reippaasti pusseja. Muutamat sumpit piti kyllä itsekin kiehauttaa ja samalla valjastaa lähipiiri suosimaan keltaista kahvia.

Tämän korin kanssa käyn kaupoilla ruokaostoksilla katsomassa, olisiko kahvi tarjouksessa...

Omenaherkku

Ystävä kävi kylässä ja sai elämän viimeaikaiset naamalle läsähtäneet tiskirätit tuntumaan, jos ei ihan kevättuulille, niin ainakin siedettäville asioille.

Ystävänpäivän kunniaksi leivoin tasan ainutta makeaa leivonnaista, omenapiirakkaa, jonka osaan. Se on niin helppo ja nopea, että tällainenkin aika kehno jauhopeukalo tykkää tehdä. Ainekset vain sekaisin, vuokaan ja vuoka uuniin.

Omenapiirakan pohja:
1 dl sokeria
150 g voita/margariinia
3,5, dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Hiero huoneenlämpöinen voi ja sokeri yhteen. Lisää jauhot, joissa on leivinjauhe. Taputtele taikina piirakkavuokaan (halkaisijaltaan noin 23 sentin vuoka on passeli).

Täyte:
1 dl sokeria
1 purkki maitorahkaa
1 dl kermaa

Sekoita kerma ja rahka. Lisää sokeri ja sekoita, älä vatkaa. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle. Raasta päälle omenaa ja ripottele kanelia. Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia, anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Juu-u, tässä on sokerin ja rasvan suhde kohdillaan. Itse korvaan kerman yleensä maidolla ja toisinaan laitan täytteeseen mukaan kananmunan, jos maito-maitorahkaseos vaikuttaa liian löysälle. En ole koskaan raastanut omenaa, vaan laittanut valmiiksi pakastamiani siivuja. Sellainen parin desin pakasterasia omppusiivuja on sopiva tälle annokselle.

Omenan voi tietenkin korvata millä tahansa muulla, vaikkapa persikalla, nyt kun pässiäinenkin on tulossa. Ei kannata kuitenkaan valita kovin mehukasta täytettä, toivoo nimimerkki punaherukkapiirakka tulvi komeasti laidan yli marjojen omasta mehusta. 

Hyvää ystävänpäivää!

 

Puhdas keittiö

Kuiva-ainekaapista löytyi kuolleita ökkömönkiäisiä, yäk!!!

 

Nyt pitää etsiskellä kuiva-aineille sopivia purkkeja. Aloitin homman lähikaupasta ostamalla Elovenan juhlapakkauksen, sehän tuli ihan täsmätarpeeseen...

Sitten ostin kokeeksi Kiillon Helea-keittiösaippuaa, jolla pitäisi puhdistua keittiössä kaikki, kätösistä alkaen. Tuoksuksi otin greippi-rosmariinin, sillä suosikkituoksuani appelsiinia ei ollut kaupan hyllyllä kuin näytepakkauksena. No, ei tuo greippikään ole paha. Tuote on kotimainen ja itse asiassa se on valmistettu Keski-Suomessa. KiiltoCleanin tuotantolaitos on Hankasalmella. Kuvat ovat yritysten sivuilta.

Musea ja kaliaa

Hih, saimme juuri Onnenpekkaa lahjaksi. Se on Panimo & Tislaamo Teerenpelin lageria kivassa patenttikorkkipullossa. 

Taustalla soi Muse ja sytyttelin komppaniallisen kynttilöitä (ja puin villapaidan ja laitoin villasukat ja säädin pattereita kovemmalle, tahtoo sanoa että vähän vilpoisa olo näillä keleillä). Jaloissa nipistelee vieläkin iltalenkki 20 asteen pakkasessa. Pitäisi vielä hakea perjantain täydellistämiseksi hieman suklaata sekä uusin Koti ja Keittiö, sillä siinä on juttu Diagnoosi: sisustusmania -blogin hienosta kodista.

Leppoisaa viikonlopun alkua!

Menneen vuoden juttuja

 

 

Tässä on kimara vuoden 2009 tärkeimpiä hankintojani. Ilmari Tapiovaaran Mademoiselle-tuolin löysin nettihuutokaupasta. Hetkiä-verho vaatii pienen jatkopalan yläosaan, kun pakasta oli leikattu edellinen raportti niin, ettei yläosaan ollut jäänyt valkoista kangasta juuri ollenkaan. Printti on sentään kokonaisena.

Vanha tunisialainen villamatto 70-luvulta kolahti täysillä huutokaupassa, jonne a) ei pitänyt mennä, b) piti mennä korkeintaan vain katselemaan, c) josta ei pitänyt ostaa mitään. Hah, kaikkihan tietävät miten huutokaupoissa on mahdotonta olla ihan pikkaisen hihkumatta...No, matto sanoi mulle hei heti huutokaupan eteisessä, ja se irtosi ihan mukavalla hinnalla. Se on ihanan pehmoinen ja lämmin jalan alla, ja värit kirkastuivat reippaasti, kun käytiin taannoin yhteiskylvyllä lumihangessa. 

Yki Nummen pienempi Lokki-valaisin löytyi myös netistä makuuhuoneeseen. Vanha puuarkku kotiutui meille olohuoneen pöydäksi ihan ilmaisena löytönä. Ja Artekin punaisen kolmijalkajakkaran hankin puoleen hintaan myymälän viimeisenä kappaleena.

Asumme 80-luvun saunallisessa rivarikaksiossa, emmekä ole toistaiseksi rempanneet muuta kuin makkarin. Siksi taidan pysytellä yksityiskohtakuvissa, että kuvat näyttäisivät edes jonkin verran kivoille (huom en siis väitä että kuvani ja kotini olisivat kivoja, mutta yritystä siihen suuntaan on). Mieluiten asuisin varmaankin jossain 50-luvun kerrostalossa tai rintamamiestalossa. Tai sitten jossain ihkauudessa rivi- tai omakotitalotalossa, luonnollisesti järven rannalla kaupungissa...