Valoa ikkunassa

Kaksi kukkaa auki :)

Tonttuilun elkeitä

Ensimmäiset siniset ulkovalot bongattu, ensimmäinen joululahjamainos tullut postiluukusta, ensimmäisen kerran katseltu mitä askartelisi joululahjaksi, ja nyt sitten tämä. Joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kohta on sama vetää tonttulakki päähän jo juhannusyönä.

Otin muuton yhteydessä ritarinkukan sisälle viettämästä antoisaa ulkoilmaelämää. Mokoma on venähtänyt viikossa pienestä silmusta tuollaiseksi kuikuilijaksi. Lämpö tekee ihmeitä. Oikeastaan on aika kivaa, että se kasvaa ja kukkii näin syksyn pimeydessä eikä vasta jouluna, jolloin olen maalla enkä katselemassa (enkä kastelemassa) kukkia.

Kesänrakennustyömaa

Lämpöä kiitos, ensimmäinen mansikka punertaa jo!

D

Daaliat saivat tänä vuonna tyytyä raikkaaseen

ulkoilmaan ilman esikasvatusta sisällä.

Pystytin (-mme) tänään köynnöstuen.

Herneitä voisikin kylvää...

Ja sahasin kaverimme meille aikoinaan kiikuttamista

saunanlauteista (että kaikkea sitä voikin hillota! todella noloa!)

tuollaiset lavat minikasvimaalleni. Se käsittää pari multasäkkiä

ja myöhemmin paljon erilaisia yrttiruukkuja.

Olen aika julma samettiruusuillekin, ne ovat saaneet

opetella tosielämää ulkona, vaikka on ollut niin kylmiä öitä ja tuulia.

Valkoista

Pikaiset terveiset viimeisten töiden seasta! Huomenna käydään retkellä isolla kirkolla eli Helsingissä, perjantaina on kevätjuhla ja sitten aion vain juoda kahvia ja tuijottaa näitä. Tilauksessa on hieman lämpöä ja poutaa lisää, että öttiäisilläkin olisi kivaa pörrätä kukkasissa.

No mutta pitkästä aikaa

Uh, ei ole blogi päivittynyt itsestään! Opinnot yhden opinahjon osalta ovat loppusuoralla ja olen tehnyt pitkää päivää. Ei siis ole huvittanut istua vielä lisää tietokoneen ääressä, etenkään kun on ollut niin upeita iltoja ja ulkona on niin ihanaa.

Siitepölyä on ihan kaikkialla, ja kun pyyhkäisee vaikka mopon satulan puhtaaksi, on viidessä minuutissa aivan yhtä paksu kerros. Vai onko tämä vielä sitä tuhkaa... ü

 

Oi mikä ihana päivä

Mansikoita!

Lempikukkani daaliat ruukuissa,

orvokkeja siellä täällä ja kovat 

toiveet että kukkapenkissä kasvaisi

tänä kesänä jotain...

Ainakin siperiankärhö on hengissä, jei!

 

Tämän kesän kasvimaani käsittää pari multasäkkiä

ja ruukkuarmeijan. Sain kaverilta öljykurpitsan siemeniä,

joiden taimet tyrkkäsin tänään ulos.

Sitä omaa haketta!

Vanha Pentikin kranssi.

Tänään oli kaikin tavoin kiva päivä.

Lämmintä, töitä, puutarhatöitä, 

naapureiden kanssa iloista jutustelua

ja ajolenkki mopolla, joka on pelannut

(kiitos ukkokullan mekaanikontaitojen)

jo monta tuntia leviämättä! Moposeni

on nimittäin 70-luvun alusta. Sillä on

välillä vähän huonoja päiviä.

Olen möyrinyt koko iltapäivän

pihalla, joten nyt on aika istua

ja rentoutua! Hauskaa viikonloppua!

Hakkaa kaupan tuotteet

Kaupan kate eri väreissä, hienoa mutta kallista.

Omenapuiden ja koivujen oksat silputtuna vuokrakoneella, halpaa mutta tekemisen vaiva. Ei niin hieno ulkonäkö, mutta ehdottoman ihana tuoksu ja kadonnut risukasa.

Epämääräinen laskutoimitus epämääräisillä mitoilla tuotti tulokseksi noin 15 senttiä litralle. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta otimme vähän isompia oksia leikkaavan koneen, jonka vuokrakin oli hieman isompi.

Olen ihastellut myös Kekkilän uusia pyöreitä laattoja, mutta hyvänen aika, paljonko yksi pikkuinen betonisäkki maksaa...niitä voisi askarrella kaverin kanssa joskus.

Ai niin! Muista osallistua arvontaan! Myöhään keskiviikkoiltana etsitään sopiva arvontahattu ja suoritetaan virallinen osuus, torstaina julkistetaan voittaja!

Kesän värivalot

Aurinko paistaa, vettä sataa (ja tuulee tosi kylmästi), taitaa tulla kesä!
Kävin tänään Viherlandiassa ja Plantagenissa. Hirveästi olisi syyhyttänyt hankkia jo kaikenlaista pihalle, mutta näin vilpoisilla ilmoilla ostin vain kesänvärisiä kynttilöitä. Brrrrr.

Kukkakeppi

Piikkikruunu (tai no meillä sanotaan aina kärsimyskaktukseksi) kasvaa kuin mikäkin rentoreetta. Samaan aikaan kaapin päällä lojui tyhjän panttina rumpukapula, joka osui päähäni jollain Mokoman keikalla. Meinasin vahingossa tökätä sen pään multaan, missä on nimmarit.

Ja sitten olen keskittynyt samettikukkien kasvatteluun. Jospa näistä jotain tulisi, joka ruukku on ainakin käytössä ja kaikki vapaa tila on raivattu pikkuisille. Multiin on ripsuteltu myös öljykurpitsaa ja astereita, ja aion ihan salakavalasti antaa mintun levittäytyä pihalle.

Alan toistaa itseäni, mutta tässä on taas kuvaa omenasta. 

Puu kaatuu...no, osia siitä

Lumi sulaa kohinalla, nämä kuvat ovat jo niin vanhoja...Leikkasin ystävän opastuksella omenapuita elämäni ensimmäistä kertaa ja vitsit, että se oli kivaa. Kun alkaa sahata isompaa oksaa irti, tulee sellainen hassu pahis olo, ihan kuin olisi tekemässä jotain luvatonta. Pieniä ne ovat ihmisen ilot!

Voisin kulkea nyt kaikkialla oksasaksien kera ja napsia oksan sieltä, toisen täältä...huono puoli on se, että ei oikein malta lopettaa, vaan voisi nyrhiä kaikki puskat lopulta maan tasalle. Vanhoja puitamme ei ole leikattu vuosikausiin, joten niistä leikattiin isompia ja pahimpia pois. Lumi oli katkonut paljon isoja oksia ja jänöset kalunneet kasapäin pieniä, joten pihalle kertyi aika iso risukasa.

Otin oksia kannuun ja niissä on ihanat, samettinukkaiset lehtinuput. Jeii! Kevät!

Joulu on joka päivä

...esillä ainakin ikkunalaudalla. Jouluna marketista ostetun ritarinkukan lehtiin on tullut punaisia laikkuja. Se taitaa olla niinkin kuvaavasti nimettyä sienitautia kuin punalaikku..!

Nettiselailun perusteella syyttävä sormi kääntyy minuun, kastelen turhan innokkaasti kukkia. Tai ehkä sipuli on sittenkin hieman liian syvällä, tai sipulissa oli jo valmiiksi tauti...Jouluna en todellakaan edes vilkaissut sipulia, kun kymmenkunta valkoista kukkaa vei huomion. Amaryllis on muuten savolaista alkuperää, eli pieksämäkeläisen Partaharjun Puutarhan.

En vain löytänyt tärkeintä tietoa, eli leviääkö tauti muihinkin kasveihin vai onko se vain tämän sipulin oma huoli? Saako taudin häädettyä pois? Tarkoitus olisi lihottaa tästä kunnon joulukukka.


Muoks. Sipulissa oli varmaankin tauti jo valmiiksi, sitä ei saa loppumaan ja se leviää vain muihin amarylliksiin. Näistä asioista tietävä kaveri valisti, ja kertoi senkin että sipulit tulevat valtaosin Afrikasta. Täällä ne vain nakataan multaan, annetaan vähän kasvaa ja myydään. Kaikkea uutta taas tuli opittua.

Krassia

Laitoin joskus viime viikon puolivälissä talouspaperille vihanneskrassia kasvamaan, ja nyt olen pari päivää saanut tuoretta vihreää leivän päälle. Huimaa, hyvää ja halpaa! Voileipäkrassia pitäisi kylvää useamminkin, kun edes meikäläinen ei tyri sen kasvatuksessa.

Lisäksi tämän kasvin hienous on se, että sitä varten ei tarvitse penkoa ensin kaappeja, olisiko jossain sattumalta vielä hieman multaa jäljellä. Sille riittää talouspaperin palanen. Itsehuijausta, mutta tätä ripottelemalla kasvamaan saa helposti hyvän onnistumisen tunteen ja ihanaa uutta vihreää huusholliin. Tuli todistettua sekin, että siemenet itävät ihan hyvin, vaikka laatikon pohjalta löytyneen, avatun pussin päiväys olisi 2003. Siis parasta ennen.

Kukkanen

 

Ystävän antamasta sipuliruukusta kuoriutui tänään yksi uusi tulppaani. Elämän pieniä iloja :)

Ulkona -10 astetta ja metri lunta

 

  

  

 

  

Omenapuut notkuvat lumen alla. Pitäisi varmaan varovasti puistella pois pahimpia kinoksia. Harmi, ettei tämän talon suunnittelija ymmärtänyt tehdä keittiöstä ikkunaa omenapuiden suuntaan, jotka ovat talon paikalla olleen vanhan maatilan peruja. Olisi niin kivaa katsella aamuisin omenapuita etenkin niiden kukkiessa ja kaikessa rauhassa juoda kahvia.

Sisällä on keväisemmät tunnelmat: kaverilta lahjaksi saadut tulppaaninsipulit pukkaavat uutta elämää, ja tulppaanikimppu saa Marskinkin keväisiin lehdenjärsimistunnelmiin. Kävelyllä pakkasherra taputteli, kröhöm, turhan tuttavallisesti takapuolta, mutta ai että oli kivaa kun aurinko paistoi!