Kyttääjän elkeitä

Kissat ovat olleet nyt vuorokauden kaupunkilaisina, eivätkä ole hajottaneet mitään, repineet kukkia eivätkä karanneet. Ou jea! Rokka on kunnostautunut rivarikyttääjänä olohuoneen ikkunan äärellä.

Ostin kirppikseltä parilla eurolla taulunkehyksen, jossa oli aika hyvä paspartuu. Kuivakukkasöpöstelyt saivat huutia. Paspartuun aukko oli sittenkin hieman liian iso, mutta olkoon. Taiteilija Päivi Hintsasen teos Dreamer 2 on nyt noin.

Aivan kohta hän tulee

He tulevat. Ne tulevat.

Uusi hiirilelu ja pari muuta lelua on toivottavasti kukkien, kaiken särkyvän ja isäntäväen varpaiden sijaiskärsijänä, kun reippaaseen ulkoiluelämään tottuneet kissamme Marski ja Rokka tulevat reiluksi viikoksi hoitoon kaupunkiin. Jännittää vähän.

Vilkuilen koko ajan pihalle, joko eläinkuljetus saapuisi pihalle - ja onko meillä nyt varmasti siistiä äipän superröntgenkatsetta varten...

Suutarin lesti, siili ja bling

Kävin tänään lopultakin kahdella Jyväskylän uudella kirppiksellä.

Silinteri on vastapäätä Savelan uutta S-markettia, samassa talossa kuin posti oli muinoin. Sieltä löytyi koru (pientä tuunausta vaativa) ja t-paita muutamalla kolikolla. Ihan mukava paikka. Kirpparilla ei ollut vielä maksupäätettä.

ValtavaMarket on Kortepohjan ostoskeskuksessa. Sieltä löytyi vanha kenkälesti, kukkasiili ja taulunkehys pikkurahalla. Kenkälestin ajattelin naulata seinään, naulakoksi vaikka koruille tai käsilaukuille. Kukkasiili palvelee sen ajan korttitelineenä, kun ei ole leikkokukkia.

Siellä olisi ollut pari kiinnostavaa juttua, mutta näin juuri kaappeja siivonneena katselin vain että onpa hienoja, ja jätin jonkun muun löydettäviksi. Muutama pöytä oli kauppiaiden pöytiä, mikä tuotiin esille reilusti mainoskyltillä. Lisäksi siellä oli saunoja (!), pesuaineita ja mausteita. Vaaterekit olivat kirpparin takaosassa ahtaasti, mutta siihen on kuulemma tulossa parannusta. Kirppiksellä on myös minikahvio.

Kiva juttu, että uusia kirppiksiä on nyt ihan uudella suunnalla ja kuitenkin keskustan tuntumassa. Varmaan jo ylioppilaskylästä riittää jonkin verran asiakasvirtaa. Sekin on hyvä, että molemmat ovat arkisin aika myöhään auki.

Molemmissa paikoissa oli muuten ihmeen hymyileväisiä ja kohteliaita myyjiä. Itselleni on osunut usein Seppälän kirpputorimarketilla (Jyväskylän suurin ja samalla kallein kirppis, toim. huom.) sitruunan nielleitä kassalle. 
 

Pilko, paista, heitä, mausta

Ja tänään sitten märkäruokaa...tein pitkästä aikaa ratatouillea, eli pilkoin munakoisoa, kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia (tomaatit voi kaltata, tosin jos on hoppu niin kuoret voi lusikoida syödessä lautasen reunallekin tai yksinkertaisesti syödä), paprikaa ja valkosipulia. Käytin kaiken vuorotellen oliiviöljyssä kuumalla pannulla ja heitin sitä mukaa pataan.

Lopuksi maustoin ja lisäsin vielä papuja. En ole mikään intohimoinen kokkailija, vaan pidän tuollaisista helpoista ja nopeista peruseväistä. Leipää, riisiä tai ohraa vielä kaveriksi, a vot. Hyvää tuli.

Sarpanevan pata on kirppislöytö. Hoksasin sen viime kesänä viimeisellä aukiolominuutilla, eikä juuri tarvinnut miettiä sillä hinta oli kohdillaan verrattuna esmerkiksi huutonettiin. Pidän padan puukahvasta, jolla on helppo kantaa pataa, nostaa kantta ja kiskoa uunissa lähemmäksi. Pata on kuitenkin sen verran iso ja raskas, että sitä on mielestäni hankala käsitellä pienen sähköuunin ritilällä. Uuniruokaa tehdessä se onkin uunin pohjalla, ilman ritilää. Pari kertaa olen ollut lähellä vetää sekä ritilän että padan lattialle, joten antaa olla.

Kuivamuonaa

Parhaat sisustuselementit ovat syötäviä!

Kuivattelin syksyllä omenaa aluksi perinteiseen tapaan tökkimällä siivuja grillitikkuihin, joita puolestaan virittelin kuiviin ja pölyttömiin paikkoihin. Lopulta tikkuja oli siellä täällä pitkin pientä kämppää, mikä alkoi olla hankalaa. Ostin siis pienen kuivurin ja surruttelin sillä suppilovahverot ja omenasiivut purkkeihin. Johan alkoi lyyti laulaa!

Osa omenasiivuista kävi testin vuoksi sitruunamehukylvyssä ennen kuivattelua. Väri on pysynyt vaaleampana, mutta maku jäi turhan kirpeäksi. Omput ovat jo itsessään aika happamia, sillä ne ovat antonovkaa. Sitruunaiset omenasiivut syön myslin ja jogurtin seassa, tavis-siivuja rouskuttelen karkkina. Kourallinen omppua pitää lääkärin kaukana, tai jotain.

Niiskuttajaneiti

ilolla on voima

mitä millään tunnetulla alkuaineella ei ole

se läpäisee kivun sementin ja alkuliman

Kaarina Valoaalto

Ei muuta kuin hiukset päässä, 1980

Muista runolla -kirja on ihan mainio paketti. Runot on jaettu elämänkaaren mukaan, runoilijat laidasta laitaan esitellään lyhyesti ja hakemisto on hyvä.

Vietin tänään iloista syntymäpäivää, kunnes äkkiä villasukkaa kiskoessa jalkaan pillahdin itkuun ja porasin huolella. Heh. Minut rauhoiteltiin karpalosuklaalla, mikä toimii aina. Pientä kriisiä pukkaa päälle lähestyvän kolmikymppisyyden vuoksi...

No, tästä lähdetään taas puhtain kyynelkanavin kohti uusia seikkailuja!

Musea ja kaliaa

Hih, saimme juuri Onnenpekkaa lahjaksi. Se on Panimo & Tislaamo Teerenpelin lageria kivassa patenttikorkkipullossa. 

Taustalla soi Muse ja sytyttelin komppaniallisen kynttilöitä (ja puin villapaidan ja laitoin villasukat ja säädin pattereita kovemmalle, tahtoo sanoa että vähän vilpoisa olo näillä keleillä). Jaloissa nipistelee vieläkin iltalenkki 20 asteen pakkasessa. Pitäisi vielä hakea perjantain täydellistämiseksi hieman suklaata sekä uusin Koti ja Keittiö, sillä siinä on juttu Diagnoosi: sisustusmania -blogin hienosta kodista.

Leppoisaa viikonlopun alkua!