Messuamista

Tänään alkoi Jyväskylän Paviljongissa Rakentaminen ja Talotekniikka -messut. Viikonlopun aikana voi käydä kuuntelemassa talotohtori Panu Kailan ajatuksia terveistä taloista, Pientä pintaremonttia -ohjelman Katjan sisustusvinkkejä ja sitten voi ihailla kaikkien aikojen lutuisinta tv-könsikästä, Remontti-Reiskaa.

Kuun lopussa on aikamoinen supermessuviikonloppu, jonne on suunnattava! Jyväskylän Kirjamessut ovat kasvaneet kivaksi tapahtumaksi, joka järjestetään tänä vuonna teemalla Tietoa ja tunnetta. Uutta on se, että samaan aikaan on lisäksi vapaa-ajan, muodin ja hyvinvoinnin messut. 

Kirjamessujen staroina ovat 200 vuotta sitten syntyneet kieli- ja kulttuurimiehet Wolmar Schildt ja Uno Cygnaeus, jotka ovat vaikuttaneet aikanaan Jyväskylässä. Molemmilla on omat katunsakin täällä. Pitää säästellä hieman rahaa, koska kirjamessut tarkoittaa ainakin mulle Jyväskylän parasta kirjakauppaa.

Tarjonta kuulostaa niin monipuoliselle, että päivän kierreltyään ja täytettyään arpajaislappuja väsyttää taatusti. Onneksi kirjamessujen yhteydessä on perinteiseen tapaan viinimessut, jonne voi mennä lasilliselle ja tapaksia maistelemaan. Toivon perinteen jatkuvan siinäkin mielessä, että multa on tähän mennessä yleensä aina kysytty paperit ennen alueelle pääsyä.

Sitaatteja

  

Helsinkiläinen Heidi Avotakassa

(Näinhän se on. Tuli tästä äkkiä mieleen takavuosien kirjahitti,

Jostein Gaarderin Sofian maailma, jossa

tyttönen järjesteli kaappinsa Aristoteleen

luokitteluoppien mukaan...juuri nyt kaipaisin omaan

kotiin ja ajatuksiin myös selkeyttä.) 

 

Koti ja keittiö

(Tähän olisi hyvä pyrkiä.) 

 

Emily Chalmers Dekossa

(Joskus tuskailen, kun tykkään monesta eri tyylistä ja jotain

etsiessä päädyn hankkimaan vallan toista, mutta

siitä kaikestahan syntyykin oma juttunsa.)

Avotakan sivuilta

 

  

Upeita kattoja!

Suomalainen ruokokatto näyttää kaukaa

katsottuna siltä, että sitä olisi ihana silitellä.

Entä pitääköhän nurmikattoa kitkeä tai trimmata

paljon, tai vetääkö se puoleensa ällöttäviä ökkömönkiäisiä ja

hämähäkkejä, jotka voivat tippua katolta niskaan?

 

  

  

Leipomo-loft on niin hieno, että luulin tällaisten

olevan vain urbaania legendaa. Keittiö

on huikea. Selkeys on huimaa. Valo. 

 

Olen aina tykännyt turkoosista,

mutta ei ole tullut mieleen yhdistää

siihen violettia. Oikeastaan aika kiva pari.

Räpsyttelin kuvia uusimmasta Avotakasta.

Retrorautaa

Suomeen on tullut ruotsalaisten nettihuutis Tori. Tutustumisreissun perusteella sivuston kategoriat ovat simppelit ja ilmoituksia voi selata maakunnittain. Kivaa on sekin, että Torille voi laittaa osto- ja vaihtoilmoituksia.

Selailin Keski-Suomen ilmoituksia, ja silmään pisti runsas määrä moottoripyörä- ja mopotarvikeilmoituksia. Sehän tietää sitä, että kevät on todellakin tulossa! Lööpeissä oli lupaus vieläpä lämpimästä keväästä! Jei!

Jos esimerkiksi loton jumala ymmärtäisi lopultakin muistaa tätä vaatimatonta torppaa ja sen asukkaita köyhyyden kurimuksessaan, niin hankkisin heti mieluusti...

 

 

 ...Moto Guzzi V7 Classicin. Se on rento retropyörä, hyvännäköinen yhdistettynä hyvään tekniikkaan, sinänsä edullinenkin, eikä sitä ole kuin suitsutettu kaikissa lukemissani arvioissa. Kuulemma oikein mukava ja leppoisa ajettava. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee. Kuvat ovat Moto Guzzin sivuilta.

Toinen hyvin kiinnostava vaihtoehto olisi sisarmalli Cafe Classic, jossa on tyylikästä cafe racer -henkeä. Tyylin juuret juontavat jonnekin 60-luvulle nuorisokulttuuriin alkuun, kun jannut vetelehtivät kahviloissa ja ajoivat välillä kilpaa. Cafe racer tarkoittaa siis pyörää, jota on modattu nopeaksi ja hyvin käsiteltäväksi kilparatsuksi. Ulkoasulla ei ole (ollut) niinkään väliä, kunhan kulkee kovaa.

Racerit olivat 70-luvulla suosiossa, ja ovat retromallien perusteella taas palanneet suosioon. Minulla on tallissa ehta vintagepyörä 70-luvun alusta, jonka myymistä olen harkinnut, mutten raaski sittenkään. Uskomatonta, miten kasaan rautaa voi kiintyä.

Ja viikon urbaaniäänenä lopuksi Harley-Davidson Fatboyn lätkytystä. Kesä! Nähdään pian!

Emilyn koti

 

Ou jea. Näyttäisköhän meidän vihreä army-naamiointiverkko hyvältä verhona? Täytyypä kokeilla, nyt kun on se vihreä niin muotiakin...Ihan ensimmäisessä kämpässäni 16-vuotiaana virittelin kämppisten kanssa vihreät rastasverkot keittiöön. Se oli silloin tosi hienoa, rock, punkshui ja mitä lie, mutta näin jälkikäteen ei voi todeta kuin helpottuneena, että aika multaa muistot.

Uusin Deko esitteli brittistylisti Emily Chalmersin kodin. Hällä on kiva tapa luoda kontrasteja ja yhdistellä asioita keskenään hauskaksi, pehmeäksi ja mielenkiintoiseksi sisustukseksi. Pidän etenkin siitä filosofiasta, että sisustus voi olla edullista ja hauskaa. Minulla on hänen teoksistaan Kaunista kotiin pikkurahalla (Cheap chic, Otava, painovuosi 2006) sekä Kiireetöntä elämää kotona (Contemporary country, WSOY, painovuosi 2008). Pitääpä taas lukaista.

Stylistin oma koti on yllättävänkin ruusuinen ja kukikas. Jopa kylpyamme on päällystetty kukkakankaalla. Hmm. Kiinnostaisi tietää miten se on toteutettu, vai onko kyseessä vain iloisen huoletonta tyyliä senkin uhalla, että kylpyhuoneessa haisee aina märkä kangas. Britit eivät ilmeisesti läiskyttele vettä kylpyammeessa, sillä olen käynyt kylvyssä englantilaisessa kylpyhuoneessa, jossa oli kokolattiamatto. Toki matto oli jalan alla lämmin ja pehmeä, mutta ei ihan istunut suomalaiseen ajatteluun märkätiloista...

TEE se itse SAUNA

 

  

 

 

Sain tänään hyviä uutisia, joten päätin vähän hemmotella itseäni. Uusi sisustuslehti, tee, tumma suklaa, visuaaliselta tyyliltään Nelosen Kallio-sarja ja sauna riittävät siihen enemmän kuin mainiosti.

Joko Koti&Keittiö on muuttunut viime vuosina, olen itse muuttunut tai sitten sekoitan lehden johonkin toiseen, sillä siinä on yhä useammin minua kiinnostavia juttuja. Nyt ostin lehden lähinnä mustavalkoisen kaksion ja kylpyhuone-ekstran vuoksi. Pidän tuosta pienen kylppärin aavistuksen hotellimaisesta tunnelmasta.

Ja löytyi huikea tee! Twiningsin Lapsang Souchong tuoksuu ja maistuu savulle. Maku on kuin olisi istunut leirinuotiolla, käynyt savusaunassa tai saanut hyvää viskiä ilman alkoholia. Tätä on kiva jo pelkästään nuuskutella ja laitoin yhden pussin saunaankin tuoksun toivossa...

Kotiseututuristi

 

  

  

 

Kävin parin kaverin kera taannoin leikkimässä japsituristia Jyväskylän keskustassa ja räpsyttelemässä iltakuvia. Perinteiset kohteet iltavalaistuksessa ovat Harjun portaat sekä kaupunginkirkko.

Matkamuistoksi tallentui myös uskomattoman pelottava mallinukke juhlapukuvuokraamon näyteikkunassa: kaveri näyttää sille, että kohta tulee turpaan ja lujaa. Todella houkuttelevaa mainontaa.

Pitäisi hieman useamminkin lähteä turistiretkelle kotikulmille, koska helposti sokeutuu sille, mitä on lähellä. En ole varmaan ikinä pistänyt merkille vaikkapa kirkkopuiston kirkon tiiliskivien kaunista pintaa tai muita yksityiskohtia, vaikka olen miljoona kertaa mennyt ohi.