Muistin salasanan!

Elän tällä hetkellä tietokoneetonta elämää. Ei se ole selitys blogin loppumiselle, mutta kun sitä pitää välillä elääkin...

Alan valmistautua taas vaihteeksi muuttoon, onkohan tämä nyt sitten 13. vai 14. osoite elämäni aikana, missä olen majaillut. Jännittävää tällä kertaa on se, että en itse asiassa tiedä vielä missä se uusi koti on. Se selviää ensi kevään aikana.

Röykkiö

Korut ovat aina miten sattuu kiinalipaston päällä.

Marraskuu, november

Oh Brother

Ja vielä kerran Rebekkaa. Ihan uusi video.

Oh Brother -video.

Migreeni

Elämäni rajuin migreenikohtaus iski kuluneella viikolla. Vielä parin päivän kuluttuakin on jotenkin hölmö olo ja ajatus laahaa jossain tuolla parin metrin päässä.

Norjalaisen, Ruotsissa asuvan Rebekka Karijordin uusi levy We Become Ourselves on aika kiva.

Video Paperboy tuossa ylhäällä on tosin edelliseltä, vuonna 2009 ilmestyneeltä The Noble Art of Letting Go -albumilta.

Korusia

Mikkeliläisen Pauliina Rundbergin (klikkaa nimeä) emalikorut ovat ihania. Kokoa-riipukset ovat houkutelleet pitkän aikaa, ja haa, jokin aika minä vaan menin ja hankin valkoista ja vihreää. Siihen loppui haikailu. Lempikoruja tällä hetkellä, ehdottomasti!

Suklaa on syysillan ilo

Jäin koukkuun Pirkan puolukkasuklaa-kekseihin, ovat turhan hyviä. Kun avaa pussin, niin ilmassa häivähtää kiva puolukan tuoksu, ja muutaman kun natustaa, niin suussa tuntuu mukavan happamalta. Mmmmh.